You are currently browsing the Yleiset uutiset category
Displaying 1 - 10 of 120 entries.

:LUE SAARNA: Arkkipiispa Kari Mäkinen: Suomi ja Eurooppa tarvitsevat edelleen kirkkojen yhteistä työtä ihmisarvon puolesta

  • Posted on October 15, 2017 at 15:00

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Arkkipiispa Kari Mäkinen toteaa, että myös tämän hetken Suomessa ja Euroopassa tarvitaan kirkkojen ja kristittyjen yhteistyötä, jota on toteutettu jo sadan vuoden ajan. Mäkinen saarnasi Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) satavuotisjuhlamessussa Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 15. lokakuuta.

Ekumeeninen liike sai alkunsa aikana, jota leimasi muun muassa kahden maailmansodan aiheuttama mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Sen keskellä kirkot ja kristityt havahtuivat, että Jumalan rakkaudesta puhumisen lisäksi on toimittava yhdessä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tämän päivän julmuus on Mäkisen mukaan hienovaraisempaa: ”Julmuus tuntuu puheiden kovenemisena, viholliskuvien ja epäluulon astumisena luottamuksen tilalle. Se kohdistuu erityisesti suojattomimmassa asemassa oleviin, yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle joutuneisiin, joista puhutaan uhkana tai taakkana.”

Kirkkojen yhteinen työ on näkynyt esimerkiksi ruuan jakamisena köyhyyden kanssa kamppaileville tai asettumisena turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja paperittomien tueksi.

”Sitä tarvitaan, jotta rakkaus, oikeudenmukaisuus ja jokaisen ihmisen luovuttamaton arvo Jumalan kuvana eivät jää hempeäksi ja harmittomaksi puheeksi”, Mäkinen sanoi.

Kärsivällisyyttä, kuuntelua ja teologista työskentelyä

Suomalaisen ekumenian pitkästä historiasta huolimatta Mäkisen mukaan on yhä todellista niin kirkkojen kesken kuin kirkkojen sisälläkin, että toisen ajattelutavan edustaja ei tule kuulluksi, ymmärretyksi eikä otetuksi todesta.

Yhteinen ekumeeninen matka nykypäivään on hänen mukaansa vaatinut runsaasti kärsivällisyyttä, tarkkaa kuuntelemista ja halua tunnistaa toisen tapa uskoa sekä runsaasti teologista työskentelyä.

”Oikeassa olemisen tarpeen sijaan on tarvittu keskittymistä rakkauteen ja toisen kunnioittamiseen. Vierustoveri, joka ammentaa toisesta kristillisestä traditiosta, ei ole uhka tai kilpailija, vaan kumppani, sisko tai veli Kristuksessa.”

Rakkauden ja julmuuden vuosisata

Saarna Helsingin tuomiokirkossa 15.10.2017, arkkipiispa Kari Mäkinen

SEN 100 vuotta

Mark. 12: 28–34

Kokonainen vuosisata. Sadan vuoden matka on tuonut meidät tähän. Varovaisesta, tunnustelevasta alusta on kasvanut tällainen suomalaisen ekumenian yhteinen juhla, eri kristillisten perinteiden rikas läsnäolo. Tässä on yhteinen rukous ja yhteinen kiitos, ei vielä yhteinen ehtoollisen juhlapöytä, mutta yhteinen jumalanpalvelus, yhteinen rukous ja yhteinen kiitos.

Tähän juhlaan sopii hyvin evankeliumiteksti, jonka äsken kuulimme. Rakkauden kaksoiskäsky.

Juuri tämän kohdan edellä on käyty kiivas väittely Jeesuksen ja saddukeusten välillä. Sellaisiin Jeesus joutui tämän tästä myös fariseusten ja lainopettajien kanssa. Näille kyse oli Jumalan tahdon, uskon ja elämän tulkinnasta: kuka on oikeassa, kuka tuntee Jumalan tahdon.

Kirkkojen historiassa vastaava asetelma on toistunut. Oikean tulkinnan omistamisen tarve on vienyt hioutuneeseen teologiseen argumentointiin, jossa toinen on haluttu peitota niin kuin Jeesus voitti väittelyssä vastustajansa. Se on näkynyt myös vähättelynä ja toisten ohittamisena; kuulluksi, ymmärretyksi ja todesta otetuksi tulemisen puute on kirkkojen kesken ja kirkkojen sisällä yhä todellista, valitettavasti. Äsken luetussa evankeliumitekstissä keskustelu on toisenlaista.

Lainopettajan kysymys Jeesukselle on suora ja kiertelemätön: Mikä käsky on tärkein? Siis: Missä on kaiken ydin? Kysymyksessä kuuluu tuskastuminen siihen, että väitellään epäolennaisista. Ja Jeesus vastaa yhtä suoraan ja kiertelemättä: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi; ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja miten reagoi kysyjä? Hän ei ryhdy kiistelemään sanamuodoista. Hän toistaa omin sanoin rakkauden kaksoiskäskyn todeten: aivan, tässä on ydin. Tähän Jeesus: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.

Ekumeenisen liikkeen vuosisata on ollut tällaisen keskustelun opettelemista: halua tunnistaa toisissa sama uskon ydin. Tästä meillä yhteisesti on kyse: rakkaudesta, Jumalasta ja ihmisestä; tästä, jonka lainopettaja tunnisti omasta perinteestään ja jonka Kristus toi itsessään todelliseksi ja näkyväksi.

Århundradet har fört oss hit. Det har behövts och behövs fortsättningsvis mycket tålamod, noggrant lyssnande och vilja att känna igen den andres sätt att tro, mycket teologiskt arbete, mycket skrotande av fördomar och fiendebilder och i stället för behovet att ha rätt en fokusering på kärlek och respekt för den andre. Bänkgrannen som öser ur en annan kristen tradition är inte ett hot eller en konkurrent utan en partner, en syster eller broder i Kristus.

Me kirkkoina ja kristittyinä emme kuitenkaan ole täällä vain toisiamme varten ja keskinäistä yhteyttä varten vaan maailman elämää varten. Ekumeenisen liikkeen vuosisata on ollut myös julma vuosisata. Kaksi maailmansotaa, mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä, toivottomuutta ja rikkonaisuutta. Sen keskellä kirkot ja kristityt ovat havahtuneet: nyt ei riitä Jumalan rakkaudesta puhuminen, nyt on toimittava yhdessä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, jotta rakkauden kaksoiskäsky ei jauhautuisi tyhjäksi tämän maailman valtojen kovien lakien alla.

Tällä hetkellä elämme kirkkoina ja kristittyinä ympäristössä, jossa julmuus on hienovaraisempaa. Se tuntuu puheiden kovenemisena, viholliskuvien ja epäluulon astumisena luottamuksen tilalle. Se kohdistuu erityisesti suojattomimmassa asemassa oleviin, yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle joutuneisiin, joista puhutaan uhkana tai taakkana. Tässä todellisuudessa on tarvittu ja tarvitaan

kirkkojen ja kristittyjen yhteistä ääntä ja työtä niin Suomessa kuin Euroopassa. Se on näkynyt yhtä hyvin ruuan jakamisena köyhyyden kanssa kamppaileville kuin asettumisena turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja paperittomien tueksi. Sitä tarvitaan, jotta rakkaus, oikeudenmukaisuus ja jokaisen ihmisen luovuttamaton arvo Jumalan kuvana eivät jää hempeäksi ja harmittomaksi puheeksi. Siksikin on hyvä ja paikallaan, että kun tulemme yhteen Jumalan eteen, Jeesuksen sanat meille ovat juuri rakkauden kaksoiskäsky. Se on vahva ja syvällä tavalla rohkaiseva.

Ekumeenisen liikkeen tunnus on tyylitelty laiva, jonka mastona on risti. Minusta on hyvä niin. Tunnus ei ole valo, joka loistaa rakkautena kaikille muille kulkijoille, ei majakka, joka näyttää tietä, ei kirkas kajastus, jota kohti ponnistelemme. Kirkkoina ja kristittyinä emme katso elämän todellisuutta ulkopuolelta tai yläpuolelta. Tunnus on risti, joka purjehtii samoja meriä kuin muutkin laivat, samoissa myrskyissä, samojen syvyyksien päällä, saman taivaan alla.

Risti on Kristuksen risti. Tässä laivassa kulkeminen merkitsee suostumista kanssakärsimiseen ja keskeneräisyyteen.

Det som djupast sett förenar oss är inte en gemensam förståelse av tron, inte ett gemensamt arbete i kärlek. Det som på djupet förenar oss är att vi är beredda att vara beroende av kärlek och ta emot kärlek. Därför kommer vi tillsammans inför Gud.

Se mikä meitä syvimmin yhdistää, ei ole yhteinen uskonymmärrys, ei yhteinen rakkauden työ. Syvimmin meitä yhdistää suostuminen rakkauden tarvitsijoiksi ja vastaanottajiksi. Siksi tulemme yhdessä Jumalan eteen.

Rakkauden kaksoiskäskyn jälkeen evankeliumi toteaa: Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. Kaikki oli siinä sanottu.

**

 

Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle 1.6.2018

  • Posted on August 9, 2017 at 11:56

arkkipiispa_talon_edessa_pieni

Kuva: Arkkipiispan kanslia

Vuodesta 2010 alkaen arkkipiispana toiminut Kari Mäkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle 1.6.2018. Järjestyksessään neljästoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa saavuttaa eläkeiän ensi keväänä.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsitteli asian tänään kokouksessaan ja päätti uuden arkkipiispan vaalista. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2018. Tuomiokapitulin päätöksen mukaan arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, toinen vaali käydään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken torstaina 1.3.2018.

Äänioikeus arkkipiispan vaaleissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.

Kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennetään vaalin tulosta laskettaessa, jotta muiden hiippakuntien ja kokonaiskirkon vaikutus arkkipiispan vaalissa on vahvempi. Uudistuksen taustalla on arkkipiispan kokonaiskirkon tehtävien ja niiden merkityksen kasvu.

Arkkipiispaehdokkaan on oltava Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihitty pappi. Ehdokkaan voi asettaa valitsijayhdistys, jonka muodostaa vähintään 30 vaalissa äänioikeutettua henkilöä. Ehdokasasettelun aikataulu päätetään myöhemmin.

Ensi sunnuntai on kesän vilkkain konfirmaatiopäivä

  • Posted on June 16, 2017 at 14:06

book-2028317_640

Kirkot ympäri Suomen täyttyvät tulevana sunnuntaina iloisesta juhlaväestä kesän vilkkaimpana konfirmaatiopäivänä. Konfirmaatio on rippikoululaisten, heidän läheistensä ja koko seurakunnan juhla. Rippikoulun päättävään jumalanpalvelukseen osallistuu vuosittain puoli miljoonaa ihmistä.

Konfirmaatiojuhla on viime aikoina kehittynyt yhä nuorilähtöisempään suuntaan.

”On tärkeää, että nuorten kädenjälki näkyy konfirmaatiojumalanpalveluksissa. Ilo ja positiivisuus välittyvät parhaalla mahdollisella tavalla, kun nuoret saavat itse olla suunnittelemassa ja toteuttamassa heille merkityksellistä juhlaa”, Kirkkohallituksen rippikouluasiantuntija Jari Pulkkinen toteaa.

Rippikoululaisten ja isosten lisäksi myös kummeilla on konfirmaatiossa tärkeä tehtävä. Kummi tai nuoren muu läheinen saa olla alttarilla siunaamassa konfirmoitavaa.

Sukulaisten ja ystävien osallistuminen juhlaan on nuorelle tärkeää.

”Aika hyvillä fiiliksillä odotan konfirmaatiota. Se on ihan mukavaa, että kaikki sukulaiset tulee kattoon, mut vähän jännittää”, sunnuntaina Malmin kirkossa konfirmoitava Melissa Salkosalmi kertoo.

Suurimmissa seurakunnissa kirkot täyttyvät konfirmaatiovieraista lähes kesän jokaisena sunnuntaina.

Rippikoulu on säilynyt Suomessa elinvoimaisena ja vahvana osana suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2016 rippikouluprosentti oli 85,8 %, vuotta aiemmin vastaava luku oli 83,5%.


Konfirmaatio
Rippikoulu-uudistus 2017

Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi kirkollisen tilanteen murroksessa

  • Posted on May 29, 2017 at 13:26

cologne-524243_960_720

Mitä paremmin teet työsi, sitä varmemmin saat tehdä vielä paljon lisääkin. Yhteisö tunnistaa nopeasti taitavan ja osaavan työntekijän ja hänellä riittää kysyntää. Mitä tämänkaltainen tilanne merkitsee uransa alkupuolella olevan papin kohdalla?

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja -sarjassa ilmestyneessä Ihanteet uusiksi -tutkimuksessa paneudutaan nuoren papin työuran alkuvaiheen kuormitusilmiöihin. Aineistona ovat kahden kriisistään selviytyneen nuoren papin tarinat. Molemmat pohtivat tutkijoiden kanssa käsityksiään papin roolista, tehtävästä ja identiteetin muutoksista vuosien varrella.

Työuran alku sisälsi molemmilla papeilla suurta innostusta. Mitä paremmin nuoret papit hoitivat kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia, sitä enemmän heidän panokseltaan myös odotettiin. Työpäivät venyivät ja perhetilanne pienten lasten kanssa vaati aikansa. Jaksaminen joutui suorituspaineessa koetukselle ja uran alkuinnostus taittui rutinoitumiseksi ja suorittamiseksi. Elämänkaarimetodilla tutkijat pääsivät paneutumaan tutun tarinan takana oleviin prosesseihin.

Tutkimuksessa nousee esiin kirkollisen tilanteen murros. Uskonnollisen ilmapiirin muututtua yhä monikulttuurisemmaksi nuorilla papeilla ei ole käytettävissään selvärajaista, profession tuottamaa roolimallia eikä yhteisön yhteistä totuuskäsitystä. Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi, kun kaikista uskonnollisista näkemyksistä on tullut neuvottelunvaraisia ja usein kyseenalaistettuja.

Tutkimus pureutuu papin sisäiseen dialogiin ristiriidan keskellä. Huolellisesta yrittämisestä huolimatta nuori pappi ei lopulta kyennyt täyttämään häneen kohdistettuja joskus epärealistisia odotuksia. Molemmat tekivät oman ratkaisunsa, jossa määräävänä periaatteena oli tarve säilyttää kokemus työn mielekkyydestä. Toinen päätyi tekemään urakäännöksen ja siirtyi pois papin töistä konsultoinnin piiriin. Toinen päätyi uudelleenarvioimaan loppuunpalamisen jälkeen suhdettaan papin työhön.

Tutkimuksen tekijät TT Heikki Salomaa ja YTT, KL Visa Tuominen työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa ja ovat tätä ennen kumpikin tahollaan ja yhdessä tutkineet akateemisten työurien alkuvaiheita.

Tutkimus on ladattavissa Kirkon tutkimuslaitoksen verkkojulkaisuja -sivulta: http://sakasti.evl.fi/verkkojulkaisu52

Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä

  • Posted on May 23, 2017 at 14:18

19.14547.512.08 Helluntai LA PENTECOSTE treviso1500venezia1571(Paris Bordone)

Kirkon kuvapankki / Marco Peretto

Helluntaita vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että heidän ylleen vuodatettaisiin voima korkeudesta. Vaikka Jeesus ei enää olisi opetuslasten luona, Pyhä Henki olisi heidän kanssaan aina.

Kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vietettiin juutalaisten helluntaita, sadonkorjuun ja lain saamisen juhlaa, ja Jerusalemiin oli kokoontunut paljon väkeä. Silloin Pyhä Henki laskeutui heidän ylleen ja sai ihmiset puhumaan kielillä. Vaikka ihmiset puhuivat eri kieliä, he ymmärsivät toisiaan.

Opetuslapset ajattelivat Jeesuksen lupauksen toteutuneen ja alkoivat kertoa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Heidän joukkonsa kasvoi joka päivä ja he kokoontuivat rukoilemaan yhdessä. Niin syntyi ensimmäinen seurakunta.

Helluntai on Pyhän Hengen juhla, joten kirkollinen väri on punainen: Hengen, uskon ja rakkauden väri. Punainen on myös uskon tunnustamisen väri, sillä monet kristityt ovat vuodattaneet verta uskonsa vuoksi. Pyhän Hengen voimasta kertoo, että aiemmin pelokkaista opetuslapsista tulikin rohkeita ilosanoman levittäjiä. Tulenliekki symboloi Pyhän Hengen puhdistavaa vaikutusta. Se liittyy myös Pyhällä Hengellä ja tulella kastamiseen. Lisäksi puhutaan opetuslasten ”hengen tulesta” eli uskon rohkeudesta.

Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Monissa kielissä helluntain nimi juontuu kreikan sanasta “pentekoste”, joka tarkoittaa viidettäkymmenettä. Suomen sana helluntai tulee ruotsin pyhää päivää merkitsevästä ilmauksesta ”helig dag”. Tänä vuonna helluntai on 4.6.

Lutherin kynästä

Luther kirjoittaa helluntaista tekstissä, jossa hän käsittelee helluntain evankeliumia.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27)

”Te etsitte ja kaipaatte rauhaa, joskin väärällä tavalla. Te etsitte rauhaa, jonka maailma antaa, ette Kristuksen rauhaa. Tietäkää, että Jumala toimii ihmeellisellä tavalla kansansa keskuudessa. Hän lähettää rauhansa rauhattomuuden keskelle. Hän lähettää rauhansa kaikkien kiusausten keskelle sanoen: ”Vallitse vihollisten keskellä!” Hänen rauhansa ei ole rauhaa, jota kukaan tai mikään ei häiritse; sellainen on maailman antama rauha. Kristuksen rauhan omaava ihminen sietää oman rauhattomuutensa ja muiden aiheuttaman rauhan rikkomisen tyynesti ja levollisesti. Te saatte lausua Israelin tavoin: ”Rauhaa, rauhaa, vaikka rauhaa ei olekaan.” Voitte jopa sanoa yhdessä Kristuksen kanssa: ”Risti, risti, mutta ristiä ei ole.” Kun iloiten sanotte: ”Siunattu risti, sinun vertaistasi ei ole”, risti lakkaa olemasta risti. ” (Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 64).

Parhaillaan vietettävä reformaation merkkivuosi näkyy vuoden 2017 kirkkovuositiedotteissa, joissa julkaistaan Martti Lutherin kirjoituksia. 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään.

”Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Hyvin usein postillojen tekstit vastaavat meidän nykyisen kirkkovuotemme tekstejä. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen”, kertoo Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi.

Vuoden 2017 aikana julkaistavat Lutherin kirkkovuotta käsittelevät lainaukset valitsee Kari Kopperi.

Maailman luterilaiset kirkot kokoontuvat Namibiaan toukokuussa

  • Posted on March 6, 2017 at 13:52

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla

Luterilaisen maailmanliiton (LML) 12. yleiskokous järjestetään 10.–16. toukokuuta Windhoekissa Namibiassa. Maailmassa on noin 75 miljoonaa luterilaista. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja on 145 kaikkiaan 98 maassa.

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla. Yleiskokous pidetään joka kuudes vuosi.

Reformaation merkkivuosi näkyy teemoissa

Yleiskokouksen teema on Jumalan armon vapauttamat (Liberated by God´s Grace). Teemalla liitytään 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation keskeisiin periaatteisiin. Yleiskokouksen alateemat koskettavat aikamme keskeisiä haasteita: pelastus – ei kauppatavaraa, luomakunta – ei kauppatavaraa, ihminen – ei kauppatavaraa.

Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan runtelemaan maailmaan. Vaikka moni asia on muuttunut 70 vuoden aikana, tuhotut kaupungit ja kymmenet miljoonat pakolaiset ovat kuitenkin yhä todellisuutta. Kirkkojen yhteisiä ponnisteluja oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta tarvitaan edelleen.

Namibian ja Suomen kirkoilla on pitkä yhteinen historia

Suomalaisella lähetystyöllä on yli 140-vuotinen historia Namibiassa. Lähetystyöntekijät työskentelivät pitkään Ambomaalla, maan pohjoisosassa. Suomalaiset perustivat Namibiaan evankelis-luterilaisen kirkon, kehittivät terveydenhuoltoa ja koulutustoimintaa pohjoisessa.

Namibian evankelis-luterilainen kirkko kasvaa voimakkaasti. Valtaosa maan asukkaista on kristittyjä.

Radiohartauksia on kuunneltu jo 85 vuoden ajan

  • Posted on February 27, 2017 at 14:02

radio-vector

Radiohartaudet ovat Yleisradion vanhimpia ohjelmia. Ensimmäinen radiohartaus lähetettiin pari päivää Mäntsälän kapinan jälkeen, maanantaina 7.3.1932 suorana Helsingin Vanhasta kirkosta.

Radiohartaudet ovat tuoneet hartauden koteihin ja arkeen 85 vuoden ajan. Ne ovat välittäneet toivoa kansakunnan suurien kriisien aikana: talvisodan aikaan, Estonian upotessa, lentokoneiden iskiessä torneihin.

Radiohartauksilla on kolme juhlaviikkoa

Yle Radio 1 kysyi juhlavuoden kunniaksi kuuntelijoilta ikimuistoisimpia hartauksia. Vastauksia tuli reilusti yli toista tuhatta. Toivehartauksia arkistoista kuullaan aamuhartauksissa kolmena juhlaviikkona: 6. – 10.3., 14. – 18.8., 11. – 15.12. Kuuntelijoiden toivepuhujia kuullaan hartauksissa pitkin vuotta.

Erikoisohjelma kuullaan 6.3. klo 18.30 Yle Radio 1:llä

Yle Radio 1 lähettää toimitetun erikoisohjelman radiohartauksista maanantaina 6.3. klo 18.30 – 19.00. Hartauksista puhumassa ovat emerituspiispa Voitto Huotari, Kirkon tiedotuskeskuksen entinen ohjelmapäällikkö Viena-Inkeri Lounela, pastori Kaisa Kariranta sekä Yle Radio 1:n ohjelmapäällikkö Kaj Färm. Ohjelmassa äänessä myös jo edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki (arkistohaastattelu). Toimittajina Hanna Paavilainen ja Anna Patronen.

Ortodoksisen kirkon paastokevät alkaa sovintosunnuntaina 26.2.

  • Posted on February 22, 2017 at 14:15

df1128de-57c4-40d9-b2b7-6584397c7696-w_960

Elämän yksinkertaistaminen on yksi nykyajan megatrendeistä. Suuri paasto edustaa monille kirkon jäsenille juuri tätä. Tänä vuonna pääsiäistä edeltävä suuri paasto näkyy sosiaalisessa mediassa hashtagilla #suuripaasto2017.

Ortodoksisen kirkon jäsenet aloittavat suuren paaston sunnuntaina 26. helmikuuta. Päivää kutsutaan sovintosunnuntaiksi. Sunnuntai-iltana pyhäköissä toimitetaan erityinen ehtoopalvelus, jossa kaikki läsnäolijat pyytävät toisiltaan anteeksi ja toivottavat toisilleen siunattua paastoaikaa.

Suuri paasto huipentuu suureen viikkoon ja Kristuksen ylösnousemusjuhlaan, jota vietetään tänä vuonna samaan aikaan koko kristillisessä maailmassa.

Paasto on kuulunut kristittyjen elämään apostolien ajoista asti. Nykymuotoista vastaavan suuren paaston vietto alkoi 300-luvulla Egyptissä, kun munkit ryhtyivät valmistautumaan pääsiäiseen viettämällä Jeesuksen esikuvan mukaan 40 päivää erämaassa rukoilemassa.

Suomessa elävintä kristillistä paastoperinnettä edustaa ortodoksinen kirkko, joka edellyttää jäseniltään sekä viikoittaisten paastopäivien että kirkkovuoden kiertoon kuuluvien pidempien paastoaikojen noudattamista. Ne kuuluvat olennaisena osana jumalallisen pyhyyden todeksi elämiseen, jota kirkko kutsuu ajan pyhittämiseksi.

Paasto viittaa sanana aina jostain luopumiseen. Ortodoksisen kirkon opetuksessa tämä aspekti nousee esiin erityisesti suhteessa ravintoon. Ruokapaastoa sen ankarimmassa muodossa noudattavat harvat, mutta valtaosa kirkon jäsenistöstä pyrkii huomioimaan paaston arjessaan keventämällä ruokavaliotaan ja luopumalla eläinkunnan tuotteiden lisäksi myös nautintoaineista. Lapset voivat opetella paastoamista esimerkiksi pääsiäiseen saakka ulottuvalla karkkilakolla.

Paasto ei ole kuitenkaan pelkkää ravinnosta ja huonoista tottumuksista luopumista, vaan aktiivista ja päämäärätietoista hyvän tavoittelua. Kirkon jäsenille suuren paaston alkaminen merkitsee havahtumista jokavuotiseen, mutta aina ainutkertaiseen tilaisuuteen nousta pyhityksen tielle. Paaston ensimmäisenä valmistussunnuntaina muisteltu Sakkeus kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Tätä esimerkkiä noudattaen kirkon jäsenet jättävät paaston ajaksi toissijaiset askareet ja keskittyvät nousemaan pyhityksen portaita nähdäkseen pääsiäisenä Kristuksen kunniakkaan ylösnousemuksen.

Ruokapaaston ohella pyhityskilvoituksen keskeisiä elementtejä ovat rukous ja hyväntekeväisyys.

Rukoukseen ja mielenmuutokseen kutsuvat erityisesti paastoajan jumalanpalvelukset, jotka ovat seurakunnissa varsin suosittuja. Paaston aikana on tapana osallistua myös katumuksen sakramenttiin eli käydä rippi-isän luona synnintunnustuksella.

Hyväntekeväisyys voi olla esimerkiksi aineellisen avun antamista tai vapaaehtoistyötä heikommassa asemassa olevien hyväksi. Myös muu lähimmäisten huomioiminen kuuluu paaston henkeen. Kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö Filantropia ry:n vuosittaisen paastokeräyksen tuotto ohjataan tällä kertaa Keniaan, Burundiin ja Ruandaan.

Elämän yksinkertaistaminen on yksi nykyajan megatrendeistä. Suuri paasto edustaa monille kirkon jäsenille juuri tätä: odotettua ja kaivattua paluuta olennaisten asioiden äärelle, tilaisuutta virkistyä hengellisesti keskellä ruuhkaiseksi ja komplisoituneeksi muuttunutta arkea.

Tänä vuonna kirkko kannustaa sosiaalisessa mediassa aktiivisia jäseniään vahvistamaan toisiaan paastokilvoituksessa jakamalla paastoon liittyvää sisältöä hashtagilla #suuripaasto2017.

26.2.2017 Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo toimittaa sovintosunnuntain ehtoopalveluksen Savonlinnassa sijaitsevassa Profeetta Sakariaan ja vanhurskaan Elisabethin kirkossa (ns. Pikkukirkko, Olavinkatu 29). Palvelus alkaa kello 17.

Kirkko siirtyi 22.2.2017 Savonlinnan evankelisluterilaiselta seurakunnalta ortodoksisen kulttuuriyhdistyksen omistukseen. 

Kirkon keskusrahaston ja eläkerahaston vuosi 2016 oli hyvä

  • Posted on February 21, 2017 at 19:24

360-church-cross-on-evening-sky

Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi istunnossaan 21.2. Kirkon keskusrahaston sekä Kirkon eläkerahaston toimintakertomukset vuodelta 2016, tuloslaskelmat 1.1.-31.12.2016 ja taseet 31.12.2016.

Kirkon keskusrahastoon kuuluvat Kirkon yhteinen toiminta sekä Kirkon palvelukeskus. Kirkon eläkerahasto eriytettiin Kirkon keskusrahastosta vuoden 2016 alussa kirkon keskushallintouudistuksen yhteydessä.

Kirkon yhteisen toiminnan talous vahvistui vuonna 2016. Tilikauden ylijäämä oli 5,6 miljoonaa euroa, mikä oli 6,1 miljoonaa euroa ennakoitua suurempi. Tulokseen vaikutti Helsingin Katajanokalla sijaitsevan kiinteistön myyminen joulukuussa 2016. Kirkon palvelukeskuksen toimintakate oli -2,6 miljoonaa euroa. Vuosi 2016 oli Kirkon palvelukeskuksen viides toimintakausi.

Kirkon eläkerahaston vuosi 2016 oli erittäin hyvä. Eläkerahaston omaisuuden arvo oli vuoden 2016 lopussa 1,4 miljardia euroa. Näin ollen eläkerahasto kasvoi vuoden 2016 aikana 113 miljoonaa euroa eli 8,6 prosenttia. Eläkerahaston sijoitustoiminnan nettotulos käyvin arvoin oli 7,9 prosenttia. Tuotto ylitti sijoitussuunnitelmassa asetetun kuuden prosentin tuottotavoitteen.

Vuonna 2016 kirkon vanhuuseläkemenot kasvoivat 9,6 prosenttia edellisvuodesta.

Täysistunto esittää kirkkolain 6 luvun muuttamista

Täysistunto käsitteli esitystä, jonka mukaan kirkon henkilöstöä käsittelevää kirkkolain 6 lukua muutetaan vastaamaan muutoksia työ- ja virkasuhteisia koskevassa lainsäädännössä. Muutokset perustuvat pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan ja työmarkkinoilla sovittuun kilpailukykysopimukseen.

Ehdotetut muutokset koskevat pitkäaikaistyöttömän ottamista määräaikaiseen virkasuhteeseen, koeaikaa, lomautusilmoituksen tiedoksi antamista, virkasuhteen päättämismenettelyä ja irtisanotun viranhaltijan takaisinottoaikaa. Lisäksi muutokset koskevat irtisanotun viranhaltijan työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta.

Esitys menee seuraavaksi laintarkastustoimikuntaan, minkä jälkeen se palaa täysistuntokäsittelyyn. Sen jälkeen esitys lähetetään kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Kirkolliskokouksesta esitys lähetetään opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteltavaksi. Käytännössä muutokset tullevat voimaan vuoden 2018 puolella.

Tavoitteena tuhat työmahdollisuutta vuosina 2017-2018

Kirkkohallitukselle esiteltiin täysistunnossaan Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän tekemä raportti ja esitys toimenpiteistä, joilla kirkko pyrkii muun muassa edistämään aktiivisempaa rooliaan työllistämisessä sekä etsimään uusia ratkaisumalleja työllistämiseen.

Työryhmän kuuden kuukauden toimikausi päättyi vuoden 2016 lopussa.

Työryhmän mukaan seurakunnissa on myönteinen asenne työllistämiseen, ja kirkko työllistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena tapahtuvaan eriarvoistumiskehitykseen ja työttömyyden aiheuttamaan syrjäytymisvaaraan.

Työryhmän esitys koostuu kuudesta toimenpiteestä, joilla pyritään aktivoimaan seurakuntia työmahdollisuuksien tarjoajina. Työryhmän esityksiin sisältyy muun muassa tuhannen työmahdollisuuden tarjoaminen kirkossa. Työtä voidaan tarjota esimerkiksi työkokeilun ja palkkatuetun työn yhdistelmänä erityisesti vaikeasti työllistettäville – muun muassa pitkäaikaistyöttömille nuorille, yli 55-vuotiaille ja maahanmuuttajille. Hanke pilotoidaan kuluvan vuoden aikana ja toteutetaan vuonna 2018.

Raportti on luettavissa Kytkin.fi-sivustolla.

Täysistunto ei siirtänyt avioliitto-ohjetta ratkaistavakseen

Kirkkohallituksen täysistunto päätti, ettei se siirrä ratkaistavakseen virastokollegion 2.2.2017 tekemää päätöstä virastonhoidon ohjeiden avioliitto-ohjeesta. Ehdotuksen asian siirtämisestä teki täysistunnon jäsen Tarja Kantola.

Vuonna 2013 hyväksyttyä avioliitto-ohjetta on päivitetty 1.3.2017 voimaan tulevan avioliittolain muutoksen johdosta. Päivityksessä on muun muassa selkiytetty esteiden tutkintaa ja kirkollisen vihkimisen edellytyksiä sekä avioliiton siunaamista koskevia ohjekohtia. Ohje on suunnattu seurakunnille ja keskusrekistereille.

Kirkkojärjestyksen mukaan virastokollegion käsittelemän asian siirtämisestä kirkkohallituksen ratkaistavaksi voi päättää kirkkohallitus, arkkipiispa tai kirkkohallituksen viraston johtava viranhaltija.

Kirkollinen vihkimiskäytäntö ei muutu avioliittolain muutoksen myötä

  • Posted on February 21, 2017 at 15:01

shiny_rings

Maaliskuun alussa Suomessa tulee voimaan avioliittolaki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihkimisen ehdoista ei ole tehty uusia päätöksiä.

Kirkollinen vihkiminen ei siis ole mahdollinen samaa sukupuolta oleville, kun laki muuttuu. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä voi rukoilla siviiliavioliiton solmineiden kanssa ja heidän puolestaan. Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa paikallisen tavan mukaan.

On odotettavissa, että käytännön toimintatavat avioliittoon juhlaan osallistumisessa ja rukoushetkissä vaihtelevat seurakunnasta ja papista riippuen. Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa.

Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua.

Erilaisia toiveita kirkon suunnasta avioliittokysymyksessä
Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. Vihkivälle papille mahdollisesti koituvien seuraamusten arviointi kuuluu sen hiippakunnan tuomiokapitulille, jonka alaisuudessa kyseinen pappi työskentelee.

Kirkon jäsenillä, papistolla ja piispoillakin on keskenään erilaisia käsityksiä siitä, mihin suuntaan kirkon tulisi edetä avioliittokysymyksessä. Osa tahtoo muuttaa kirkon avioliittokäsitystä, osa tahtoo pitäytyä nykyisessä.

Yleisesti uskotaan, että kirkon avioliittokäsityksen muuttuminen veisi joka tapauksessa vuosia. Jo pelkkä päätöksentekoprosessi vie aikaa.

Kirkon vihkimiskäytäntöihin liittyvistä muutoksista voisi päättää kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous. Esityksiä kirkolliskokoukseen voivat tehdä piispainkokous, kirkkohallitus ja hiippakuntavaltuustot sekä kirkolliskokousedustajat itse.

Vuoden 2017 toukokuun kirkolliskokoukseen aiotut esitykset tulee jättää maaliskuun 2017 loppuun mennessä. Avioliittoasian kaltaisiin päätöksiin tarvitaan kirkolliskokouksen kaksinkertainen käsittely ja kirkolliskokousedustajien ¾ enemmistön tuki. 

Kirkossa on parhaillaan tekeillä selvitys avioliittoon vihkimisen merkityksestä ja eri vaihtoehtojen vaikutuksesta kirkolle. Yhtenä vaihtoehtona on pohdittu myös vihkimisoikeudesta luopumista. Selvitys valmistuu lokakuun lopussa 2017 ja edennee kirkolliskokoukseen toukokuussa 2018.

Lisää kirkon avioliittokäsityksestä 

http://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/avioliittolaki

http://evl.fi/kysymyksia-ja-vastauksia