You are currently browsing the Itä-Suomen yliopisto category
Displaying 1 - 6 of 6 entries.

Lasten raamatuissa voidaan revitellä

  • Posted on May 26, 2015 at 12:03

bible_noah

Lasten raamattujen kääntämistä ei valvota Suomessa. Tarjonta niissä onkin värikästä, ja tekstit hyvin erilaisia. Kirjat painottuvat pitkälti kuvitukseen, ja teksteissä voi alkuperäinen sanoma jäädä kaukaiseksi. Tämä kaikki selviää teologian maisteri Kaisa Puustisen tekeillä olevasta väitöskirjatutkimuksesta.

Tutkimuksen perusteella Puustinen toivoo, että lasten raamattujen käännöksiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja käännettävät teokset valittaisiin ennemmin alkuperäisten tekstien ja sanoman mukaan – eikä pelkästään kivan kuvituksen perusteella.

– Mitään valvontaelintä ei tätä varten ole syytä perustaa, mutta osassa kirjoista tekstit ovat niin ala-arvoisia, että toivon tutkimukseni myötä asialle enemmän painoarvoa.

Kuvituksella on sitä suurempi rooli, mitä pienemmille lapsille kirja on suunnattu. Puustinen muistuttaa kuitenkin, ettei hienoinkaan kuvitus pelasta huonoa tekstiä. Parhaimmillaan tutkimusaineistoon kuuluvat tekstit ovat hyviä käännöksiä, joita kuvitus tukee ja antaa jopa lisää syvyyttä.

Tutkimuksen aikana on myös selvinnyt, että lasten raamatuissa Jumala esitetään viihteellisempänä ja monipuolisempana kuin alkuperäisessä Raamatussa. Koska lasten raamattuja luetaan enemmän viihdykkeenä kuin oikeaa Raamattua, voi Puustisen mukaan niissä revitelläkin.

Kaisa Puustisen väitöskirja kuuluu eksegetiikan alaan, joka tutkii Raamatun tekstejä kriittisin metodein. Tarkoitus on selvittää miten, milloin ja kenen toimesta mikäkin teksti on syntynyt ja kehittynyt ja miten teksteissä puhutaan Jumalasta.

Lue lisää aiheesta: www.uef.fi/filtdk/tutkimus

VÄITÖS: Kreationistiset tekstit perustuvat tieteellisten löydösten sijaan virheargumentteihin ja kokemusperäiseen ajatteluun

  • Posted on March 17, 2015 at 13:20

Kreationismi on aatesuuntaus, jonka kantavana rakenteena on biologisen evoluution kieltäminen. Lääketieteen tohtori, filosofian tohtori ja teologian maisteri Petteri Nieminen analysoi systemaattisen teologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan englannin- ja suomenkielisiä tekstejä, jotka puolsivat nuoren maan kreationismia (YEC), vanhan maan kreationismia (OEC) ja älykkään suunnittelun teoriaa (ID) sekä niihin kohdistettuja evoluutioteorialle myönteisiä vastineita. Tämän pohjalta Nieminen laati systemaattisen menetelmän tekstien analysoimiseksi sekä arvioi, että tulevaisuudessa kreationismi saattaa vähitellen irrota kristinuskon valtavirrasta.

Kreationistisissa teksteissä tieteellisistä tuloksista johdetut väittämät esiintyivät usein yhdessä virheargumenttien kanssa. Varsinaisen todistusaineiston sijaan käytettiin henkilöön vetoamista muun muassa mustamaalaamalla evoluutiotutkijoita tai yhdistämällä heidät paheksuttuihin ilmiöihin. Lisäksi vedottiin tunnevaltaisesti ikäviin seuraamuksiin tai auktoriteettiin. Teksteissä oli myös runsaasti kokemusperäisen ajattelun piirteitä. Todisteina kreationismin puolesta käytettiin tieteellisen aineiston sijaan todistuspuheenvuoroja, vastakkainen aineisto sivuutettiin vahvistusharhalla ja sinänsä neutraaleihin ilmiöihin liitettiin moraalisia kannanottoja, joilla pyrittiin kumoamaan evoluutioteoria.

Kokemusperäisellä ajattelulla ja argumentaatiovirheillä havaittiin olevan yhteys. Moraalisten kannanottojen liittäminen neutraaliin tutkimustietoon johti henkilöön kohdistuvaan mustamaalaamiseen ja ikäviin seuraamuksiin vetoamiseen; vastakkaisen todistusaineiston sivuuttaminen johti olkinukkeargumentaatioon ja hätäisiin yleistyksiin; tieteellisen aineiston sijaan käytettiin todistuspuheenvuoroja, jotka näyttäytyivät auktoriteettiin vetoamisena. Kokemusperäisen ajattelun suuri osuus kreationistisissa teksteissä voi selittää niiden sisältämät suuret argumentaatiovirhemäärät sekä kreationististen väittämien muuttumattomuuden huolimatta niitä vastaan esitetyistä perusteellisista vastaväitteistä. Myös evoluutioteorian puolustajat käyttivät varsin paljon argumentaatiovirheitä, erityisesti henkilöiden mustamaalaamista sekä auktoriteettiin vetoamista. Heiltä löytyi myös kokemusperäisen ajattelun piirteitä, kuten todistuspuheenvuoroja sekä kreationismin yhdistämistä moraalisesti epäilyttäviin ilmiöihin.

YEC korosti 1. Mooseksen kirjan erehtymättömyyttä ja historiallisuutta. Suhteessa Ilmoitukseen YEC lisäsi Raamatun ja Inkarnaation yläpuolelle uudelleentulkitsemiaan tieteellisiä löytöjä todistamaan Raamatun erehtymättömyyttä, mikä näyttäytyi tiedeuskovaisuutena. YEC oli teologiassaan poissulkeva ja katsoi, ettei evoluutioteorian hyväksyvä henkilö voi olla oikea kristitty. ID:n kannattajien teologia oli vaihtelevampaa. Osa ilmoittautui kristityiksi, mutta osa teksteistä oli lähinnä agnostisia, koska niissä kieltäydyttiin ottamasta kantaa ”suunnittelijan” henkilöllisyyteen.

YEC ja ID sekä sitä lähellä oleva OEC olivat hyvin erimielisiä suhteessa pahuuden ongelmaan. YEC katsoi, ettei sitä voi ratkaista, mikäli maailma on miljardeja vuosia vanha ja siellä on jatkuvasti koettu kärsimystä. ID/OEC:n kannattajat vetosivat kompensoituneeseen pahaan esimerkiksi kivun tapauksessa. Sekä YEC että ID/OEC demonisoivat vahvasti evoluutioteorian kannattajia. Molemmat myös vetosivat samoihin asiayhteydestä irrotettuihin sitaatteihin ilman kunnollisia lähdeviittauksia.

Yhdessä nämä piirteet voivat olla irrottamassa kreationismia kristinuskosta. Tuloksena saattaa tulevaisuudessa olla uusi uskonto, joka polveutuu kristinuskosta mutta poikkeaa siitä poissulkevuudessa, Raamatun oikeellisuuden todistamisessa tieteellisten löytöjen avulla sekä sitaattikokoelmassa, joka voi olla muodostamassa kreationistista kaanonia Raamatun rinnalle.

LT, FT, TM Petteri Niemisen systemaattisen teologian alaan kuuluva väitöskirja A unified theory of creationism – Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii Dr. Stefaan Blancke Gentin yliopistosta Belgiasta ja kustoksena professori Antti Raunio Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopisto: Lähes kaikki uudet papit aloittivat pätkätöissä

  • Posted on March 11, 2015 at 13:25

Teologiselta koulutusalalta valmistuneiden työmahdollisuudet ovat kaventuneet. Seurakunnat, jotka ovat työllistäneet luterilaisista papeista 91 prosenttia, kamppailevat talousvaikeuksissa muun muassa kirkollisverotulojen laskun vuoksi. Pappien sijaisuuksia sekä virkoja on jätetty täyttämättä.

Vuonna 2014 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vihittiin enää vain 65 uutta pappia, kun pappisvihkimyksiä on ollut jopa 190 parhaimpina vuosina. Vuonna 2014 vihityistä papeista pätkätöissä aloitti peräti 90 prosenttia.

Millaisia ovat työmarkkinoille pyrkivän pätkäpapin tuntemukset? Tätä selvittivät lehtori Visa Tuominen ja yliopistonlehtori Heikki Salomaa Itä-Suomen yliopistolta. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (1/2015) on juuri ilmestynyt Pätkäpappina – aina toisen jäljillä. Se valottaa asiaa kahden vuosia pätkäpappeina toimineen henkilön, Albertin ja Angelan kokemuksia.

Pätkäpapin työssä jaksaminen on koetuksella, koska nuorelle työntekijälle on harvoin tarjolla mentorointia tai työnohjausta. Sijainen ei juuri pysty pitämään lomia normaalissa loma-aikojen kierrossa vaan yleensä vasta työsuhteensa päätteeksi. Pätkätyön aikana voimavaroja syö seuraavan työpaikan löytäminen ja taloudelliset seikatkin askarruttavat.

Haastateltavat olivat kokeneet positiivisena sen, että olivat nähneet erilaisia seurakuntia ja moninaisia tapoja hoitaa töitä. Lyhyetkin työpätkät olivat kerryttäneet verkostoja ja työkokemusta. Ne olivat auttaneet seuraavan sijaisuuden löytymiseen. Haastateltavat olivat kääntäneet työsuhteiden väliset työttömyysjaksot tai puolipäiväisen työsuhteen edukseen esimerkiksi lomailemalla ja suorittamalla jatko-opintoja.

Kirjoittajat, YTT, KL Visa Tuominen ja TT Heikki Salomaa on kutsuttu Itä-Suomen yliopiston edustajina kansalliseen teologien koulutustarveselvitys TEOTAR II -työryhmään. Juuri toimintansa aloittanut TEOTAR II ottanee kantaa myös teologisen koulutusalan opiskelupaikkamääriin.

Itä-Suomen yliopisto: Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro konsertoi Euroradiossa

  • Posted on February 11, 2014 at 14:39

kuoroparviisovari-2

Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa toimiva Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro konsertoi sunnuntaina, helmikuun 16. päivänä 2014 Valamon kirkossa Heinävedellä.

Kuoro toteuttaa ortodoksisen osuuden Euroopan yleisradioliiton konserttisarjasta otsikolla ”Music of Medieval Rites”. Sarja käsittää eri kristillisten perinteiden sakraalimusiikkia eri puolilta Eurooppaa.  Suomen konsertti on rakennettu ehtoopalveluksen muotoon, ja se sisältää musiikkia, jotka on sävelletty yleisesti ehtoopalvelukseen ja erityisesti Jumalan Äidin kuolonuneen nukkumisen eli Uspenien muistolle. Ohjelmaan kuuluu bysanttilaisen musiikin osuus, jossa Helsingin bysanttilainen kuoro laulaa Jaakko Olkinuoran johdolla hänen suomeksi sovittamiaan bysanttilaisia sävelmiä.

Euroradion konsertti on samalla sekä ehyt liturginen kokonaisuus että katsaus ortodoksisen kirkkolaulun monenkirjavaan perinteeseen. Se alkaa oman aikamme suomalaisesta musiikista, etenee kohti vanhaa bysanttilaista perinnettä ja palaa vanhan slaavilaisen käytännön kautta takaisin tähän päivään. Samassa yhteydessä kuoro tekee maailmankantaesityksen brittisäveltäjä Ivan Moodyn sävellyksestä ”Aposticha”, joka perustuu Jumalan Äidin kuolonuneen nukkumisen virrelmästikiiroihin. Konsertin muita säveltäjänimiä ovat muun muassa Timo RuottinenMikko Sidoroff (FI) ja Tatjana Iashvili (UKR).

Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro on koko historiansa aikana kuulunut maamme ortodoksisten kuorojen eturiviin. Sen laulajat ovat suurimmaksi osaksi tulevia kirkon työntekijöitä. Kuoro on profiloitunut myös vahvasti aikamme ortodoksiseen musiikkiin, josta se on tehnyt yli 30 maailman- tai kotimaankantaesitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan se on kuitenkin tehnyt lukuisia produktioita eri aikakausien ortodoksisesta musiikista.

Konsertti alkaa Valamon pääkirkossa sunnuntaina 16. helmikuuta klo 15.30. YLE Radio 1 taltioi konsertin, ja se lähetetään kuluvan vuoden aikana Euroradion konserttina.

Emerituspiispat Matti Sihvonen ja Wille Riekkinen Karjalan teologisen seuran kunniajäseniksi

  • Posted on April 19, 2013 at 13:34

Kymmenen vuotta Joensuussa toiminut Karjalan teologinen seura on vuosikokouksessaan kutsunut kunniajäsenikseen Kuopion hiippakunnan emerituspiispat Matti Sihvosen ja Wille Riekkisen.

Sihvonen oli perustamassa Joensuussa toiminutta teologista keskustelupiiriä Societas Theologica Carelianaa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1970- ja 1980-luvulla. Keskustelupiiriä voidaan pitää Karjalan teologisen seuran aatteellisena edeltäjänä, joka loi pohjaa Pohjois-Karjalassa tapahtuvalle teologiselle koulutukselle. Kuopion hiippakunnan piispana (1984–1996) Sihvonen toimi voimiaan säästämättä teologisen tiedekunnan perustamiseksi silloiseen Joensuun yliopistoon.

Wille (Vilho) Riekkinen on toiminut teologian opettajana ja dosenttina Joensuun korkeakoulussa ja yliopistossa, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa 1980-luvun alusta lähtien. Kuopion hiippakunnan piispana hän toimi 1996–2012. Piispa Riekkinen on vahvalla panoksellaan tukenut teologisen tiedekunnan perustamista Joensuuhun ja teologisen koulutuksen säilymistä elinvoimaisena. Kuopion hiippakunnasta tuli hänen piispakaudellaan Joensuun teologisen tiedekunnan tärkein yhteistyökumppani.

Karjalan teologisen seuran vuosikokous pidettiin 18. huhtikuuta Joensuussa. Seura toimii ekumeenisena keskustelufoorumina eri kirkkojen piirissä ja erilaisissa tehtävissä Itä-Suomessa toimivien teologien ja teologian harrastajien kesken. Seura on Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura.

KTS:n kotisivut: www.karjalanteologinenseura.fi 

Itä-Suomen yliopisto: Seurakunnat siirtyvät mobiiliteknologian aikaan

  • Posted on February 15, 2013 at 15:15

Mobiiliteknologian käyttö on kirkoissa, seurakunnissa ja muissa kristillisissä yhteisöissä vielä lapsenkengissä. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on myöntänyt rahoituksen 523 500 euron suuruiselle Itä-Suomen yliopiston kaksivuotiselle Seurakunnalliset mobiiliteknologiat -hankkeelle. Hankkeen tarkoituksena on kehittää ja soveltaa tieto- ja viestintätekniikan sovelluksia myös hengellisten sisältöjen ja niihin liittyvien kirkollisten toimitusten ja palveluiden osalta.

Sovellusten kokoaminen yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi uskontoa koskevassa toimintaympäristössä sekä uusien palvelusovellusten tutkimuspohjainen kehittäminen vaatii monitieteellistä lähestymistapaa. Hankkeessa tehdäänkin tutkimuksellista yhteistyötä uskonnonpedagogiikan sekä tietojenkäsittelytieteen näkökulmista. Hankkeen toteuttamisessa ovat mukana myös Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä sekä kirkkohallitus.

– Sovellusten kehittämisessä käytetään sovellusten käyttäjiä osallistavia menetelmiä. Nämä menetelmät pohjautuvat tietojenkäsittelytieteen, erityisesti käytettävyyden tutkimukseen, mutta edellyttävät teologisen tutkimuksen tarjoamaa sovellusalueen syvällistä ymmärtämistä, valaisee tietojenkäsittelytieteen professori Markku Tukiainen.

Projektin kohderyhmänä ovat seurakunnat, kristilliset yhteisöt organisaatioina sekä seurakuntien jäsenet yksilöinä. Projektissa kehitettävät teknologiat palvelevat näiden toimijoiden välistä dialogia etenkin hengellisen elämän kysymyksissä. Näin tieto kirkon tarjoamasta avusta, toimintaverkostoista ja hengellisistä kysymyksistä tulee sujuvasti sitä tarvitsevan yleisön saataville. Hankkeen sovelluskehitykseen osallistuvat käyttäjät tulevat alkuvaiheessa Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnista. Käyttäjäryhmiä ovat sekä tavalliset seurakuntalaiset että seurakunnan työntekijät.

Tavoitteena on, että projektin avulla kohderyhmät saadaan osallistumaan entistä tiiviimmin kirkon hengelliseen elämään. Myös seurakuntien palvelut olisivat entistä helpommin saatavilla sekä kotona että arjessa. Seurakunnille projekti tarjoaa uusia mahdollisuuksia toteuttaa tehtäväänsä lisäämällä jäsenistön ja yhteiskunnan henkistä hyvinvointia.

– Tarkoitus ei ole muuttaa seurakunnan elämää kokonaan virtuaaliseksi. Ihmisten välisiä aitoja tapaamisia tarvitaan yhä. Teknologian tarkoituksena on ennemminkin tukea kirkon toimintoja ja toimituksia, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja, uskonnonpedagogiikan professori Tapani Innanen.

Hanketta on valmisteltu syksystä 2010 lähtien. Valmistelun aikana on kehitetty muun muassa jumalanpalveluksiin liittyviä sovelluksia. Keväällä 2012 Joensuun Noljakan kirkossa äitienpäivän messussa tehtiin mobiilisovelluskokeilu, joka liittyi läsnäolijoiden omien äitien muistamiseen.

– Hyvin onnistunut ja voimakkaasti elämykselliseksi koettu kokeilu hankkeen valmistelun aikana osoitti, että  tieto- ja viestintätekniikka on mahdollista tuoda luontevaksi ja ristiriidattomaksi osaksi messuja ja muita kirkollisia tapahtumia ilman että tapahtumien tarkoitus tai luonne kärsisivät. Päinvastoin tietotekniikalla ja mobiilisovelluksilla voidaan tuoda uutta syvyyttä ja uudenlaisia kanavia seurakuntien toimintaan osallistumiselle kun toimintaympäristön erityispiirteet otetaan huomioon tarpeeksi hyvin, pohtii hankkeen projektipäällikkö Ilkka Jormanainen.

Hankkeen päärahoittajana toimii Pohjois-Karjalan ELY-keskus, jonka osuus on noin 418 000 euroa. Kirkkohallituksen osuus on 80 000 euroa ja Itä-Suomen yliopiston omarahoitusosuus noin 25 000 euroa.