You are currently browsing the Uskontotiede category
Displaying 1 entry.

Monikulttuurisuus ja perinteinen uskonnonopetus – mahtuvatko ne samaan kouluun?

  • Posted on September 14, 2012 at 13:33

VTL, KM Timo Himanen on tutkinut väitöstyössään strategioita, joilla pyritään hallitsemaan monikulttuurisuutta Euroopassa. Mikä rooli uskonnonopetuksella on yhä monikulttuurisemmassa Euroopassa?

Euroopassa uskotaan yhä enenevässä määrin, että tieto yhteiskunnassa olevista eri katsomusperinteistä ja avoin dialogi edistävät yhteiskuntarauhan ja suvaitsevaisuuden syntymistä. Kouluopetuksessa pidetään tärkeänä, että oppilaat tutustuvat monipuolisesti eri katsomusperinteisiin. Uskonnonopetuksella on tärkeä rooli monikulttuurisessa yhteiskunnassa tarvittavien kansalaistaitojen synnyttämisessä.

Himanen on arvioinut väitöstyössään Ison-Britannian, Hollannin, Ruotsin ja Tanskan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta koskevia hallitusten linjauksia sekä opetusta ohjaavia asiakirjoja. Lisäksi työssä on analysoitu Euroopan neuvoston (Council of Europe) sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskonnonopetusta käsitteleviä asiakirjoja. Työn lähtökohtana on ollut tutkia minkälaisilla strategioilla Euroopassa pyritään hallitsemaan monikulttuurisuutta.

– Vaikka monikulttuuristuminen nähdään periaatteessa positiivisena asiana, samalla siitä ollaan huolestuneita. Tutkimuksen kohteena olleissa maissa on myönnetty, ettei kaikkien maahanmuuttajien integroituminen ole onnistunut. Erityistä huolta ovat aiheuttaneet uskonnolliset ryhmät, jotka kannattavat länsimaisille yhteiskunnille vieraita arvoja, Himanen toteaa.

Yhteiset arvot ja tieto kansalaisrauhan takeena

Monikulttuurisuuden hallitsemiseksi kehitetyissä strategioissa korostuu yhteenkuuluvuuden tunteen löytyminen kulttuuritaustoiltaan erilaisten kansalaisten välille. Yhteenkuuluvuuden perustana ovat liberalistiset arvot yksilön vapaudesta ja kansalaisten keskinäisestä tasa-arvosta.

Arvokonsensuksen uskotaan synnyttävän luottamusta kansalaisten välille. Tutkimuksen kohteena olleet valtiot määrittävät nykyään kansallisen identiteettinsä edellä mainittujen perusarvojen kautta.

Himasen mukaan yhä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa uskonnonopetuksella on merkittävä rooli tulevien kansalaisten kasvattamisessa. Uskonnon opetuksen linjauksia tutkimalla selviää, että ainoastaan yhteen katsomusperinteeseen tutustumista ei enää pidetä riittävänä suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen ilmapiirin luomisessa.

– Pikemminkin Euroopassa katsotaan, että kaikkien oppilaiden tulee saada samansisältöistä opetusta, jonka keskiössä on puolueeton tieto eri katsomuksista. Samoin pidetään tärkeänä, että eri katsomuksia edustavat oppilaat voivat käydä keskenään dialogia, Himanen kertoo.

Himasen mukaan on huomionarvoista, että Euroopan neuvosto toivoo jäsenmaidensa löytävän yhtenäisiä uskonnonopetuksen toteuttamismalleja. Linjaus tarkoittaa sitä, ettei uskonnonopetuksen sisällöstä päättäminen ja opetuksen järjestäminen ole vain kansakunnan oma asia.

Uskonto voi näkyä ja kuulua – tietyissä rajoissa

Väitöstyössä vastataan myös kysymykseen uskonnon paikasta nykyajan monikulttuurisissa yhteiskunnissa. Himanen osoittaa, ettei uskontoa haluta sulkea pois yhteiskunnan julkiselta alueelta. Uskontoon liittyvät kysymykset ovat perustavia etnisyyden sekä yksilöllisen ja kansallisen identiteetin kannalta.

– Täytyy kuitenkin huomauttaa, että ainoastaan sellaiset uskonnolliset käsitykset ja tulkinnat, jotka eivät ole ristiriidassa yhteiskunnassa vallitsevien perusarvojen kanssa, ovat tervetulleita vuoropuheluun sekulaarin yhteiskunnan kanssa, Himanen kertoo.

Uskonnolliset instituutiot eivät ole autonomisia toimijoita, vaan joutuvat arvioimaan omaa paikantumistaan suhteessa yhteiskunnan ydinarvoihin.

***

Lauantaina 22. syyskuuta kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Sirkkalan kampus, Janus-sali, Kaivokatu 12) julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteen lisensiaatti ja kasvatustieteen maisteri Timo Himasen väitöskirja Cultural Diversity, Social Cohesion, Religion: Core Values and Educational Policies in Four European Nations. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Kim Knott Lancasterin yliopistossa ja kustoksena professori Veikko Anttonen.

Timo Himanen (s. 1971) on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1990 Turun Kastun lukiosta. Hän on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi vuonna 1996 ja valtiotieteiden lisensiaatiksi 2001 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu uskontotieteen alaan.

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston kirjasto http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/, julkmyynti@utu.fi, puhelin 02 333 6662

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/78668