You are currently browsing the Teologinen tiedekunta category
Displaying 1 - 10 of 16 entries.

Helsingin yliopisto/ Teologinen tiedekunta: Systemaattisen teologian väitös rakentaa ymmärrystä luomis-evoluutiokiistelyyn

  • Posted on October 15, 2014 at 11:19
intellig
TL Rope Kojonen analysoi väitöskirjassaan kiistanalaisen älykkään suunnittelun liikkeen (Intelligent Design, ID) argumentaatiota ja siitä käytyä keskustelua. Kojosen tutkimuksessa älykkään suunnittelun liikkeen ajatukset asetetaan osaksi laajempaa keskustelua teologian ja luonnontieteen suhteesta.

− ID-keskustelun retoriikassa luomis-evoluutio -väittelyn ratkaisu koetaan tärkeäksi koko länsimaisen sivilisaation tulevaisuuden kannalta. Monille keskustelun osapuolille kyseessä on hyvän ja pahan, rationaalisuuden ja taikauskon välinen kiista. Näin kiihkeässä ilmapiirissä voi olla vaikea rakentaa ymmärrystä eri osapuolten välille. Sitä kuitenkin yritän, väittelijä toteaa.

Älykkään suunnittelun liike on saanut alkunsa Yhdysvalloista 1980- ja 1990-luvuilla ja se puolustaa ajatusta, että luonnonjärjestys sisältää merkkejä jonkinlaisen tuntemattoman suunnittelijan olemassaolosta ja toiminnasta. Liikkeen esittämä evoluutioteorian kritiikki on herättänyt runsaasti kiistaa.

− Tutkimukseni tavoite on analysoida älykkään suunnittelun argumenttien vahvuuksia ja heikkouksia aiempaa keskustelua tasapainoisemmalla ja tarkemmalla tavalla. Keskeisessä asemassa tutkimuksessani ovat liikkeen ajattelua ja argumentteja koskevat filosofiset sekä teologiset oletukset. Keskustelun analyysin kautta esille tulee myös ID:tä vastaan esitetty kritiikki. Olennaisinta tutkimuksessa on pyrkimys ymmärtää eri näkökulmien perusteita, Kojonen kertoo.

Tutkimus tukee oletusta, että luonnontieteen ja teologian välillä voi olla myönteistä vuorovaikutusta. ID:n perusajatus luonnon suunnitelmallisuudesta voidaan väittelijän mielestä muotoilla teologisesti hyväksyttävällä tavalla. Samalla ID:n argumentaatio saa osakseen myös kritiikkiä.

− Liike ei huomioi riittävän laajasti luomisopin teologista ja filosofista luonnetta, vaan pyrkii käymään lähinnä luonnontieteellistä keskustelua. Lisäksi liikkeen kritiikki evoluutioteorian ja luomisopin harmonisointia kohtaan on sisäisesti jännitteistä. Perinteisen luomisopin mukaan Jumala oli vapaa luomaan elämän millä tavalla halusi. Tämä johtaa siihen, että liikkeen ajattelijoiden tulisi pitää myös evoluutiota mahdollisena luomismekanismina. Luomiskäsityksessä voidaan ottaa huomioon mitkä tahansa luonnontieteelliset todisteet, Kojonen tiivistää.

Dogmatiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus “Intelligent Design: A Theological and Philosophical Analysis” (Älykkään suunnittelun ajatus: teologinen ja filosofinen analyysi) järjestetään keskiviikkona 22.10.2014 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa (Auditorio XIV), Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii Anne Runehov (Associate Professor, Uppsala University), ja kustoksena on professori Pekka Kärkkäinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis-palvelussa

Teologinen tiedekunta / Väitös: Georg Friedrich Vicedomilla oli teosentrinen näkökulma missioon

  • Posted on October 6, 2014 at 18:51
jumalanl
TM Timo-Matti Haapiainen analysoi väitöskirjassaan saksalaisen lähetystyöntekijän ja missiologin Georg Friedrich Vicedomin (1903–1974) missio Dei -käsitteen ympärille rakentuneen lähetysteologisen mallin sisältöä ja rakennetta. Lisäksi Haapiainen vertaa Vicedomin mallia aikansa ekumeeniseen lähetysteologiseen keskusteluun. Tutkimuksen fokus on mallin teologissa perusteissa ja kirkko-opillisessa aineksessa.

Missio dei -käsitteellä tarkoitetaan Jumalan missiota eli lähetystä. Termi otettiin käyttöön protestanttisessa missiologisessa keskustelussa 1930-luvulla, ja sen taustalla vaikutti dialektinen teologia.

Haapiaisen mukaan Vicedom korosti barthilaisen teologian mukaisesti teosentristä näkökulmaa missioon. Vicedomin mallissa Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuneen inkarnaation ja ilmoituksen merkitykset ovat keskeisemmässä roolissa kuin mission kolmiyhteinen luonne.

Kirkko-opillisesti Vicedomin malli luo Haapiaisen mielestä jännitteen partikulaarisen ja universaalin välille.

− Vicedom korostaa Kristuksen, kirkon ja mission partikulaarisuutta, missä kirkko tuntee Jumalan ja maailma ei. Tämä jännite ei kuitenkaan johda avoimeen konfliktiin tai vetäytymiseen maailmasta, vaan kirkon vahvaan solidaarisuuteen suhteessa maailmaan.

Kirkko itsessään oli Haapiaisen mukaan Vicedomille jatkuvasti sekä paikallinen että globaali: evankeliumin julistus ja sakramenttien toimittaminen tapahtuvat paikallisesti, mutta toisaalta hän korosti maailmanlaajuisen kirkon yhteyden merkitystä.

Dogmatiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: “Jumalan lähetys – Georg Friedrich Vicedomin missio Dei -mallin rakenne ja ekumeeninen konteksti”, järjestetään 10.10.2014 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, Auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Timo Vasko (Helsingin yliopisto), ja kustoksena on professori Pekka Kärkkäinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis-palvelussa:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135936/jumalanl.pdf?sequence=1

Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan yhteisnumeron aiheena seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta

  • Posted on September 15, 2014 at 14:56
ta_kansi04
Suomalaista yliopistoteologiaa esittelevän Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan syksyn 2014 yhteisnumeron aiheena on seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta. Teemanumeron artikkeleissa tehdään eri näkökulmista näkyviksi uskonnollisia oppeja ja käsityksiä, jotka määrittelevät seksuaalisuutta ja sukupuolten asemaa suhteessa toisiinsa.

− Yhtäältä uskonnolliset opit ja käsitykset ovat olleet luomassa ja mahdollistamassa eriarvoistavia rakenteita ja alistavia käytänteitä, mutta toisaalta ne ovat myös pyrkineet muuttamaan niitä, teemanumeron päätoimittaja Virpi Mäkinen tiivistää.

Esimerkiksi kirkon opetus seksuaalivähemmistöistä on ollut − ja on monissa yhteyksissä edelleen – takapajuista sekä ihmisarvoa ja -oikeuksia loukkaavaa. Eikä syynä tähän ole ollut pelkästään raamatuntulkinta tai oppi, vaan myös valta ja sen erilaiset ilmenemismuodot.

− Koska seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen identiteettiä ja persoonallisuutta, saattavat sitä koskevat loukkaukset aiheuttaa syviäkin häpeän ja kelpaamattomuuden tunteita, Mäkinen kirjoittaa.

Seksuaalimoraalikysymyksiin liittyvien artikkeleiden ohella teemanumerossa pohditaan myös, miksi väkivaltaiset ääriliikkeet sekä uskonnollinen terrorismi vetävät puoleensa miehiä ja kuinka tätä voitaisiin ehkäistä.

Lisäksi tarkastellaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä − erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen käytäntöihin ja oppiin sisäänkirjoitettua kykenemättömyyttä käsitellä jäsentensä harjoittamaa seksuaalista väkivaltaa.

Teologia.fi:ssä seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja (väki)vallasta kirjoittavat:

Lisäksi Anni Tsokkisen ja Virpi Mäkisen kirja-arvioissa:

Lue myös 12.9.2014 ilmestyneestä Teologisesta Aikakauskirjasta aihetta laajemmin taustoittavat tutkimusartikkelit.

Väitös: Kiinalainen teologi T.C. Chao sovelsi kristologiaansa kiinalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan

  • Posted on June 9, 2014 at 18:57

chen_dissertation

Yongtao Chen väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 11.6.2014. Chen on analysoinut tutkimuksessaan merkittävän kiinalaisen teologin T.C. Chaon (1888–1979) ajattelun keskeisintä sisältöä, kristologiaa. Väitöskirjassa tarkastellaan, kuinka Chao on soveltanut kristologiaansa kiinalaiseen kulttuuriin ja oman aikansa kiinalaiseen yhteiskuntaan.

Tutkimus osoittaa, että Chao otti teologisessa ajattelussaan kristologian kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin haasteen vakavasti.

− Chao etsi tasapainoa kristologian absoluuttisuuden ja muuttumattomuuden sekä kiinalaisen kontekstuaalisen sovellutuksen välillä, väittelijä kirjoittaa.

T.C. Chaon kristologisen tulkinnan lähtökohta oli luomisen teologia, erityisesti teologinen antropologia. Kristologian antropologinen perusta ei merkinnyt kuitenkaan Chaolle antroposentristä Kristus-tulkintaa.

Yongtao Chenin mukaan Chaon kristologia on samanaikaisesti sekä antroposentristä että teosentristä, mutta kiinalaisessa kulttuurissa kristologia tulee ymmärrettäväksi vain antropologian kautta, jonka tulee siten olla kristologisen tulkinnan lähtökohta.

Väittelijän oma kiinalaisen kontekstuaalisen kristologian hahmotelma nojaa puolestaan kiinalaisen kulttuurin paradigmaan, jonka mukaan sekä yksilön että yhteiskunnan arvojen ja etiikan perustana on eettisesti korkeatasoisten yksilöiden esimerkki.

Tutkimuksessa on vertailtu T.C. Chaon kristologiaa viiden muun huomattavan kiinalaisen teologin kristologisten näkemysten kanssa.

Dogmatiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: “Chinese Christ: The Christology of T. C. Chao”, järjestetään 11.6.2014 kello 12 Helsingin yliopistossa, osoitteessa Fabianinkatu 26, 3. krs. (F26 juhlasali).

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii Prof. of Interdisciplinary Studies, Philip L. Wickeri, The Graduate Theological Union, (Berkeley CA, USA), ja kustoksena on professori Pekka Kärkkäinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/45337

Teologia.fi tarjoaa uusimmassa numerossaan katsauksen kirkkojen ja valtion suhteisiin

  • Posted on February 3, 2014 at 13:59

teologiafin_uusimman_nume.d20eb270-7895-4b49-9e67-7445680936d8

Teologia.fi:n uusimman numeron aiheena on kirkkojen suhde valtioon.

Kirkon ja valtion suhteet ovat laaja kysymysvyyhti, jota ovat käsitelleet niin valtion kuin luterilaisen kirkon asettamat komiteat. Eri esitykset ja päätökset ovat johtaneet aika ajoin tarkistuksiin kirkon ja valtion suhteissa, vaikka yleisesti ottaen kirkon ja yhteiskunnallisten päättäjien vuorovaikutus on jatkunut melko sopuisana.

− Viime vuosina luterilaisen kirkon asemaa on kuitenkin horjuttanut sen jäsenmäärän jatkuva supistuminen ja sitä kohtaan eri tahoilta esitetty ankarakin kritiikki, teologia.fi:n Kirkko ja valtio -teeman pääkirjoittaja, Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio toteaa. Lisäksi oman vivahteensa kirkon ja valtion suhteisiin on tuonut uskonnollisen kentän voimakas kirjavoituminen.

Mustakallion mukaan kirkkojen ja valtion suhde vaatii jatkuvaa päivittämistä yksittäisissä kysymyksissä, eikä suhdetta voida tarkastella ilman pohdintaa uskonnon merkityksestä yhteiskunnalle ja yhteiskunnassa.

− Kansankirkko on jatkuvasti aikaansa sidottu kirkkopoliittinen käsite. Sen vuoksi on tärkeää, että kirkko päivittää oman nykyhetkeä vastaavan tulkintansa siitä, miten se näkee julkisoikeudellisen asemansa sekä millaisen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen se haluaa luoda lähitulevaisuutta varten, teemanumerossa todetaan.

Kirkkojen suhdetta valtioon pohditaan myös Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän näkökulmasta, enemmistö-vähemmistöuskonto -jaottelun kannalta sekä uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröimisen perspektiivistä.

Lisäksi teemassa sivutaan ajankohtaisia keskustelunaiheita mm. arkipyhien siirrosta sekä teologikoulutuksen asemasta yliopistossa.

− Arkipyhien siirrolla osoitetaan symbolisesti, määrääkö ihmisten elämästä ja ajasta reaalitalous vai syvällisemmät kulttuuriset ja historialliset arvot.  Ei ole ollenkaan varmaa, että reaalitaloudelle haluttaisiin antaa vielä enemmän painoarvoa kuin jo tänä päivänä tehdään, entinen tiede- ja kulttuuriministeri Gustav Björkstrand pohtii artikkelissaan.

Yliopistoteologian asemasta kirjoittava Ilkka Huhta puolestaan toteaa:

− Julkisuudessa aika ajoin ilmaistu pelko kirkon vaikutusvallasta näyttää usein perustuvan vanhaan käsitykseen. Nykyään kirkko voi esittää – siinä missä muutkin työnantajat – yliopistolle vain toiveita koulutuksen sisällöstä. Teologian itsenäisyyttä tai tutkimuksen vapautta ei uhkaa se, että teologisista koulutusohjelmista valmistuvien maisterien tutkinto sisältää myös kirkkotyönantajien kannalta tarkoituksenmukaisia opintoja.

Kirkkojen suhde valtioon -teemanumero luettavissa nyt teologia.fi:ssä:

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaTeologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Vuosittain sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esittelevää materiaalia kolmen eri teeman kautta.

Ismo Dunderberg valittu Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uudeksi dekaaniksi

  • Posted on December 5, 2013 at 15:53

ismo_dunderberg.201b30fb-b721-4e86-a8d5-6820033fa578-right_column

Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola on vahvistanut päätöksellään teologisen tiedekunnan uudeksi dekaaniksi Uuden testamentin eksegetiikan professori, TT Ismo Dunderbergin. Teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto valitsi Dunderbergin yksimielisesti dekaanin tehtävään ja esitti valintansa rehtorille vahvistettavaksi.

Dunderberg on toiminut vuodesta 2010 teologisen tiedekunnan opetusasioista, työelämäyhteyksistä sekä yhteiskuntasuhteista vastaavana varadekaanina.

Yhdeksi suurimmista tulevaisuuden kysymyksistä uusi dekaani mainitsee teologian kiinnostavuuden opiskelualana. Dunderbergin mukaan tiedekunnan tulee pystyä houkuttelemaan uusia opiskelijoita alan pariin ja huolehtimaan siitä, että edellytykset opintojen suorittamiselle ovat asianmukaiset.

Teologisessa tiedekunnassa tehtävää tutkimusta Dunderberg kehuu kansainvälisesti arvostetuksi huippututkimukseksi:

− Tiedekunnassa käynnistyy vuoden 2014 alusta kaksi Suomen Akatemian rahoittamaa huippuyksikköä, Changes in Sacred Texts and Traditions ja Reason and Religious Recognition. Lisäksi tiedekunnan tutkimusryhmät menestyivät myös erittäin hyvin Helsingin yliopiston tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen arvioinnissa 2012.

Uusi dekaani aloittaa nelivuotisen toimikautensa 1.1.2014. Dekaani johtaa tiedekuntaa ja vastaa mm. tiedekunnan kehittämisestä, tehokkaasta ja tuloksellisesta toiminnasta sekä yliopiston strategian toteutumisesta tiedekunnassa.

Teologisen tiedekunnan dekaanina kautensa 31.12.2013 päättävä kirkkohistorian professori Aila Lauha on toiminut tiedekunnan dekaanina 1.1.2004 alkaen. Lauha jatkaa teologisessa tiedekunnassa kirkkohistorian, erityisesti uusimman ajan kirkkohistorian, professorina.

Ismo Dunderberg: TUHAT-tutkimustietokannassa

”Jumalatonta menoa” – Teologia.fi:n & Teologisen Aikakauskirjan ensimmäisen yhteisnumeron aiheena ateismi, sekularismi ja uskonnottomuus

  • Posted on November 18, 2013 at 16:15

Teologia

Usko ja ateismi ymmärretään yleensä toistensa vastakohdiksi. Mutta ovatko ne sitä, kysytään Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan ensimmäistä kertaa julkaisemassa yhteisnumerossa.

− Teemakokonaisuuden artikkelit osoittavat, kuinka monimuotoisia sekä ateistinen että uskonnollinen maailmankatsomus ovat ja kuinka erottavat linjat eivät aina kulje ateismin ja uskonnollisuuden välissä, vaan niiden sisällä, Teologisen Aikakauskirjan va. päätoimittaja Outi Lehtipuu toteaa.

− Kuten uskonnolla, myös ateismilla on monet eri kasvot ja ateistista maailmankatsomusta perustellaan monin eri tavoin. Jo termin tasolla a-teismi kuitenkin edellyttää lähtökohdakseen teismin, jumalauskon, ja tulee ymmärrettäväksi vain sitä vasten. Uskonnottomuudella voidaan sen sijaan käsittää laajempaa ilmiötä, eivätkä kaikki uskonnottomat halua kutsua itseään ateisteiksi ja päinvastoin, Lehtipuu jatkaa.

Sekularisaation lisääntyminen länsimaisissa yhteiskunnissa ei ole merkinnyt uskonnollisuuden katoamista, vaan se on tuonut mukanaan uskonnollisuuden monimuotoistumisen. Tämä puolestaan on hämärtänyt entisestään rajaa uskonnon ja uskonnottomuuden välillä.

− Vaikka perinteinen jumalausko on menettänyt länsimaissa rooliaan, kukoistavat monet ei-institutionaaliset ja ei-teistiset henkisyyden muodot, Lehtipuu muistuttaa. Sekä uskonnolliset että uskonnottomat ihmiset etsivät elämäänsä merkitystä monin eri tavoin.

Kaikille ateismi ei kuitenkaan ole riittävä selitys inhimillisen elämän olemassaololle, tietoisuudelle sekä kyvylle ajatella ja tuntea. Näitä kysymyksiä teologia.fi:n numerossa pohtivat:

• Olli-Pekka Vainio & Aku Visala: Mitä ateismi on? Katsaus ateismin ilmenemismuotoihin
• Arto Laitinen: Charles Taylorin sekularismi-käsitys
• Peder Thalén: Ateismens fall – ett nytt tema i teologin?
• Hanna Ronikonmäki & Mikko Sillfors: Ateistinen henkisyys – uuden vuosituhannen uskonto?
• Tiina Mahlamäki: Uskonnottomuus ja sukupuoli
• Mikko Sillfors: Ateismi on vanhaa ja monimuotoista
• Leo Näreaho: ”Ajattelen, siis Jumala on olemassa”

Lue myös 22.11. ilmestyvästä Teologisesta Aikakauskirjasta aihetta laajemmin taustoittavat tutkimusartikkelit.

***

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Vuosittain sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esittelevää materiaalia kolmen eri teeman kautta.

Teologinen Aikakauskirja on Pohjoismaiden laajin teologinen tieteellinen julkaisu. Se on omalla alallaan Suomen johtava kaikki teologiset tieteenalat kattava aikakauskirja, jonka tutkimusartikkelit julkaistaan vertaisarvioinnin perusteella. Teologinen Aikakauskirja ei sitoudu mihinkään (kirkko)poliittiseen suuntaukseen, vaan on puolueeton ja avoin kaikille teologiaa ja sen lähitieteitä käsitteleville kirjoituksille. Lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Teologinen tiedekunta: Qumranista löydetystä käsikirjoituksesta saatu merkittävää tietoa varhaisen juutalaisuuden viisausperinteestä

  • Posted on October 15, 2013 at 14:15

ashk-torah

TM Elisa Uusimäki väittelee 19.10.2013 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta “Turning Proverbs towards Torah: 4Q525 in the Context of Late Second Temple Wisdom Literature” (Sananlaskut kääntyy kohti Tooraa: 4Q525 myöhäisen Toisen temppelin ajan viisauskirjallisuuden asiayhteydessä).

Uusimäen väitöskirja on ensimmäinen perusteellinen tutkielma Qumranista löydetystä viisaustekstistä 4QAutuaaksijulistukset (4Q525). Löytöpaikastaan huolimatta 4Q525 ei sisällä Qumranin liikkeeseen yhdistettyjä piirteitä, vaan se juontaa todennäköisesti juurensa toisen vuosisadan eKr. viisauspiireihin Juudeassa.

Käsikirjoitus 4Q525 tarjoaa merkittävää aineistoa varhaisen juutalaisuuden viisausperinteen ymmärtämiseksi:
− Ensinnäkin se valaisee viisauden ja Tooran rajapintoja ja sitä henkistä ilmapiiriä, jossa ne lopulta samastettiin toisiinsa, Uusimäki toteaa. Lisäksi käsikirjoitus kuvastaa Toora-keskeisen viisauskirjallisuuden hengellisiä ja sosiaalisia tehtäviä.

Tuoreen väitöksen mukaan 4Q525 tulisi ymmärtää osana laajempaa Sananlaskuihin liittyvää kirjallista perinnettä:
− Myöhäisellä Toisen temppelin ajalla ei ollut olemassa suljettua kaanonia ja erityisesti niin sanottujen ”kirjoitusten” (ketuvim) asema oli epävakaa. Sananlaskujen kirjan lukuja 1–9 tulkitseva 4Q525 nähtiin todennäköisesti osana kirjoitusten kasvavaa kokoelmaa. Sananlaskujen kirjan arvovaltaisuus kasvoi vähitellen. 4Q525 osoittaa, että sitä pidettiin vähintäänkin tulkinnan arvoisena. Uudelleen kirjoittamalla Sananlaskujen lukuja 1–9 haluttiin osoittaa niiden merkitys ajanlaskun taitteen juutalaiselle viisausopetukselle sekä mahdollisesti jopa tuottaa vaihtoehtoinen johdanto-osuus Sananlaskujen kirjan opetukseen, Uusimäki arvio.

Kokonaisuudessaan 4Q525 on Uusimäen mielestä runsassisältöinen esimerkki useista Toisen temppelin ajan juutalaisessa viisaustraditiossa tapahtuneista muutoksista:
− Teoksesta heijastuva Toora-orientoitunut ja eskatologisia vivahteita sisältävä maailmankuva poikkeaa merkittävästi melko yleisinhimillisestä varhaisimmasta heprealaisesta viisaudesta. Yhtäältä teksti heijastaa Sananlaskujen perinteen vastaanottoa ja uudelleentulkintaa viimeisillä vuosisadoilla eKr., toisaalta se kutsuu tarkastelemaan runollisessa kirjallisuudessa ilmeneviä uudelleenkirjoitusprosesseja, jotka ovat saaneet vasta vähän huomiota tutkimuksessa.

Väitöstutkimuksessa on sovellettu historiallis-kriittisten metodien ohella kirjallisuus- ja sosiaalitieteiden menetelmiä.

Vanhan testamentin eksegetiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus järjestetään 19.10 2013 klo 10.00 Helsingin yliopiston päärakennuksessa (Aud. XII), osoitteessa Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori George J. Brooke, (University of Manchester, UK), ja kustoksena professori Martti Nissinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40829

Kirkon rooli voimistumassa julkisen sektorin apulaisena ja kansalaisyhteiskunnan talkoolaisena

  • Posted on September 2, 2013 at 16:22

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunnat ovat osallistuneet Euroopan sosiaalirahaston (ESR)-projektiyhteistyöhön vuodesta 1995 lähtien. Sanna Lehtisen 6.9. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tarkistettavassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan seurakuntien osallistumista ja uskonnon näkyvyyttä ESR-projekteissa.

Lehtisen tutkimustulokset osoittavat, että seurakuntia kaivattiin yhteistyökumppaneiksi ESR-projekteissa erityisesti vaikeiden sosiaalisten ongelmien osalta silloin, kun julkiset resurssit olivat vähissä tai vähentymässä.

Työllistymiseen tähtäävissä projekteissa seurakunnat tekivät sosiaalityötä työttömien, maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisten parissa pyrkien tarjoamaan työelämän ulkopuolelle oleville kuntalaisille yhteisöllisyyttä ja toimintaa.

Diakonian teologisista lähtökohdista käsin tarkasteltuna seurakunnat antoivat taloudellisia resursseja yhteistä etua edistäviin paikallisiin toimenpiteisiin sekä toimivat myös välittävinä organisaatioina kansalaisten ja julkisen sektorin välillä. Lisäksi seurakunnat toivat esille kritiikkiä yhteiskuntarakenteiden epäkohdista ja vaativat oikeudenmukaisempaa kohtelua heikommassa asemassa oleville kansalaisille.

Kirkkoa ja sen seurakuntia voidaankin pitää Lehtisen mukaan parapoliittisina toimijoina, koska ne voivat suunnata huomiota poliittisiin asioihin ja niitä myös voidaan mobilisoida spesifisti kohdistettuihin toimenpiteisiin kuten työttömyystyöhön.

Uskonto ei ollut tutkimuksen mukaan seurakuntien ESR-projektiyhteistyössä näkyvää, vaan implisiittistä julkisen sektorin neutraalisuusperiaatteen mukaisesti. Se kuului yksityisyyden piiriin ja nousi näkyväksi ainoastaan kulttuurisena ja historiallisena asiana.

Reunaehtoja paikallisten seurakuntien osallistumiselle sekä uskonnon näkyvyydelle projektitoiminnassa asettivat julkisen sektorin neutraalius- ja universaalisuusperiaatteet.

− Seurakuntien resurssit sekä sen erityistyömuodot sidottiin osaksi hyvinvointisektoria sopimuksellisuuden avulla, mutta ilman uskontoa, Lehtinen toteaa.

Toisaalta tutkimustulokset nostivat esiin myös sen, että seurakuntaa toivottiin yhteistyöhön mukaan joissain tapauksissa nimenomaan sen arvojen vuoksi.

Kokonaisuudessaan väitöstutkimus osoittaa, että kansalaisyhteiskuntaan kuuluvasta kolmannesta sektorista, johon kirkkokin kuuluu, on tullut yhä vahvempi osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kolmannen sektorin toivotaan hoitavan ne tehtävät, joita markkinat tai julkinen sektori eivät halua tai joita niillä ei ole mahdollisuuksia hoitaa.

− Tämä taas on ajankohtainen kysymys pohdittaessa kirkon hyvinvointiroolia ja monituottaja-malliin liittyviä työnjakokysymyksiä yhteiskunnan eri sektoreiden kesken, Lehtinen päättää.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40153

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa:http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm

Teologia.fi:n uusimman teemanumeron aiheena populaarikulttuurin uskonnollisuus

  • Posted on May 15, 2013 at 12:23

Teologia.fi_Populaarikulttuuri ja uskonto

Populaarikulttuurista on löydettävissä koko ajan enemmän ja enemmän uskonnollista symboliikkaa, teemoja ja merkityksiä, toteaa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteen yliopistonlehtori Heikki Pesonen uusimman teologia.fi -numeron pääkirjoituksessa.

− Aina ei kyse ole kuitenkaan juonesta, näyttelijävalinnoista, efekteistä tai ohjaajasta, vaan jostain populaarikulttuurin pintatasoa syvemmällä vaikuttavasta asetelmasta, teemasta tai sanomasta, joka vetoaa yleisöihin ja tuottaa sellaisia merkityksiä, jotka ovat tässä ajassa eläville ihmisille tärkeitä, Pesonen kirjoittaa.

Toisaalta populaarikulttuuri tuottaa ja peilaa elettyä uskontoa, joka ei välttämättä ole sidoksissa perinteisiin uskonnollisiin järjestelmiin, numerossa todetaan.

Artikkelissaan ”Kristen metallmusik: i gränslandet mellan traditionell religion och populärkultur” Marcus Moberg osoittaa, kuinka evankelikaalinen populaarikulttuuri syntyi vastaiskuna moraalittomiksi katsotuille sekulaarin populaarikulttuurin muodoille, joista alettiin tuottaa kristillisiä versioita.

Minja Blom ja Nina Maskulin käsittelevät puolestaan populaarikulttuurin yleisöjä, faniutta ja uskontoa.

− Kun ihmiset eivät enää saa samalla tavalla vastausta elämänsä tärkeisiin kysymyksiin eivätkä löydä kaipaamaansa yhteisöllisyyttä perinteisistä uskonnollisuuden muodoista, he hakevat näitä merkityksiä populaarikulttuurin tuotteista omaan maailmankatsomukseen sopivilla tavoilla, Blom ja Maskulin esittävät.

Eksistentiaalisia ja eettisiä kysymyksiä on myös pohdittu kautta aikojen ja pohditaan koko ajan romaanikirjallisuudessa. Näin on esimerkiksi Marjo Ojajärven tarkasteleman Isaac Bashevish Singerin tuotannossa, jossa toistuu inhimillisen luonteen ja uskonnollisen arvomaailman yhteensovittamisen ongelma sekä kysymys, miten ihmisen tulisi elää.

Toisaalta monet sekulaarin populaarikulttuurin tuotteet hyödyntävät, heijastelevat ja arvioivat perinteisen uskonnollisuuden kenttää.

Tähän teemanumerossa liittyy Sofia Sjön artikkeli, jossa tarkastellaan erityisesti pohjoismaisten elokuvien uskonnollisia hahmoja sekä sitä, millä tavalla elokuvat kuvaavat heidän toimintaansa ja ajatusmaailmaansa.

Lasse Halme vastaavasti käsittelee kirjoituksessaan lauluntekijä Juice Leskisen kappaleiden kristinuskoon ja kirkkoon liittyviä teemoja. Sopisivatko Leskisen laulut virsikirjaan, Halme kysyy, vastaten ei − etenkin ajatellen Juicen ajattelun lähtökohtia.

Risto Uro arvioi artikkelissaan puolestaan hollantilaisen elokuvaohjaaja Paul Verhoevenin tuoretta kirjaa ”Jeesus nasaretilainen” (2012), jossa Verhoeven rakentaa realismiin pyrkivää tarinaa historiallisesta Jeesuksesta. Uron mukaan Verhoeven käy teoksessaan kiinnostavaa dialogia Jeesus-tutkimuksen kanssa ja perustelee ratkaisunsa – osin uskottavasti ja osin vetävän tarinan ehdoilla.

Populaarikulttuuri ja uskonto -numero on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.teologia.fi

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaTeologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esitteleviä artikkeleita ja teemanumeroita.