You are currently browsing the Teologia category
Displaying 1 - 10 of 12 entries.

Väitös: Kansallinen herätys symboloi suomalaisten kirkollisia yhteyksiä Viroon 1918–1939

  • Posted on February 22, 2016 at 16:23

Vuosina 1918–1939 Viroon suuntautuneiden suomalaisten kirkollisten yhteyksien henkisenä pohjavireenä oli kansallinen herätys, joka nosti myös heimokansat huomion kohteiksi, todetaan Jukka Yrjölän 27.2.2016 tarkastettavassa väitöskirjassa.

Maiden itsenäistyminen loi edellytykset kirkollisten yhteyksien syntymiselle ja kehittymiselle.

− Ensi vaiheessa yhteyksien luojina olivat etupäässä erilaisia kirkollisia toimintamuotoja edustaneet yhdistykset. Suomessa näitä oli syntynyt jo autonomian aikana, mutta Virossa niitä ryhdyttiin perustamaan vasta maan itsenäistyttyä, Yrjölä toteaa.

Väitöstutkimuksen mukaan ensimmäiset yhteydet syntyivät lähetystyön, NMKY:n, Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton ja lestadiolaisen uusheräyksen toimesta.

Yhteyksien motiivit eivät olleet kuitenkaan täysin yhtenäisiä.

− Lähetysseuran ohella NMKY:n, rautatieläistyön ja pyhäkoulutyön yhteydet nousivat toiminnallisista lähtökohdista. Lestadiolaisen uusheräyksen yhteydet olivat puolestaan herätysliiketaustaisia. Samaa voi sanoa 1920-luvun lopulta alkaen myös ylioppilaiden ja Suomen Nuorten Kristillisen Liiton yhteyksistä, joissa kotoperäisen herännäisyyden vaikutukset yhdistyivät ajassa liikkuneeseen hallesbyläiseen herätykseen, Yrjölä tiivistää.

Väittelijän mukaan kirkollisen heimoyhteyden symboleiksi nousivat yhteiset juuret, verisukulaisuus, kulttuuriperintö, kansojen kärsimys ja evankelinen usko. Varsinaisesta heimotyöstä erillisen osan Viro-yhteyksissä muodosti Herättäjä-Yhdistyksen työ Viron Inkerissä.

− Tämä oli siinä määrin suomalaiskansallista toimintaa, että se johti jyrkkään ristiriitaan Pätsin aikaisen Viron hallintovallan kanssa.

Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: ”Uskon silta Suomenlahden yli. Suomalaisten kirkolliset yhteydet Viroon vuosina 1918–1939″, järjestetään lauantaina 27.2.2016 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, aud. XII, Unioninkatu 34, 3. krs.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Riho Saard, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Jouko Talonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Katolinen kirkko tänään: tietopaketti katolisuuden nykytutkimuksesta Teologia.fi:ssä

  • Posted on March 9, 2015 at 12:43

Suomalaista yliopistoteologiaa esittelevän Teologia.fi:n vuoden 2015 ensimmäisen teemanumeron aiheena on katolinen kirkko tänään. Teemanumeron julkaiseminen ajoittuu paavi Franciscuksen toimimiseen kahden vuoden ajan paavina.

− Ihmisten mielikuvissa katolinen kirkko ruumiillistuu tyypillisesti paaviin, teemanumeron pääkirjoittaja, kirkkohistorian dosentti ja yliopistonlehtoriMikko Ketola toteaa.

Franciscuksen kohdalla tilanne on korostunut entisestään, sillä hän on pysynyt lähes jatkuvasti julkisuuden valokiilassa paavinvaalin tuloksen selvittyä maaliskuussa 2013.

− Jo Franciscuksen ensiesiintyminen paavina enteili varsin uudenlaisen paaviuskauden alkamista. Mutta toisaalta, kuten paavin luottoteologiksi tituleerattu kardinaali Walter Kasper on todennut, paavi Franciscus on radikaali, mutta ei liberaali, Ketola kirjoittaa.

Katolinen kirkko tänään -teemanumero tarjoaa kattavan tietopaketin katolisen kirkon nykytutkimukseen Suomessa. Monipuolisissa teema-artikkeleissa liikutaan keskiajan katolisten pyhimysten tutkimuksesta viime vuosisadan merkittävimmän kirkolliskokouksen, Vatikaanin toisen konsiilin analysoinnin kautta aina Franciscuksen valintaan uudeksi paaviksi. Samalla kuljetaan maantieteellisesti Turun hiippakunnasta Santiago de Compostelan kautta Vatikaaniin ja sieltä latinalaisen Amerikan kautta Aasiaan asti.

Teologia.fi:ssä katolista kirkkoa ja katolisuuden tutkimusta käsittelevät:

Teologinen tiedekunta / Väitös: Georg Friedrich Vicedomilla oli teosentrinen näkökulma missioon

  • Posted on October 6, 2014 at 18:51
jumalanl
TM Timo-Matti Haapiainen analysoi väitöskirjassaan saksalaisen lähetystyöntekijän ja missiologin Georg Friedrich Vicedomin (1903–1974) missio Dei -käsitteen ympärille rakentuneen lähetysteologisen mallin sisältöä ja rakennetta. Lisäksi Haapiainen vertaa Vicedomin mallia aikansa ekumeeniseen lähetysteologiseen keskusteluun. Tutkimuksen fokus on mallin teologissa perusteissa ja kirkko-opillisessa aineksessa.

Missio dei -käsitteellä tarkoitetaan Jumalan missiota eli lähetystä. Termi otettiin käyttöön protestanttisessa missiologisessa keskustelussa 1930-luvulla, ja sen taustalla vaikutti dialektinen teologia.

Haapiaisen mukaan Vicedom korosti barthilaisen teologian mukaisesti teosentristä näkökulmaa missioon. Vicedomin mallissa Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuneen inkarnaation ja ilmoituksen merkitykset ovat keskeisemmässä roolissa kuin mission kolmiyhteinen luonne.

Kirkko-opillisesti Vicedomin malli luo Haapiaisen mielestä jännitteen partikulaarisen ja universaalin välille.

− Vicedom korostaa Kristuksen, kirkon ja mission partikulaarisuutta, missä kirkko tuntee Jumalan ja maailma ei. Tämä jännite ei kuitenkaan johda avoimeen konfliktiin tai vetäytymiseen maailmasta, vaan kirkon vahvaan solidaarisuuteen suhteessa maailmaan.

Kirkko itsessään oli Haapiaisen mukaan Vicedomille jatkuvasti sekä paikallinen että globaali: evankeliumin julistus ja sakramenttien toimittaminen tapahtuvat paikallisesti, mutta toisaalta hän korosti maailmanlaajuisen kirkon yhteyden merkitystä.

Dogmatiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: “Jumalan lähetys – Georg Friedrich Vicedomin missio Dei -mallin rakenne ja ekumeeninen konteksti”, järjestetään 10.10.2014 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, Auditorio XII, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Timo Vasko (Helsingin yliopisto), ja kustoksena on professori Pekka Kärkkäinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on luettavissa E-thesis-palvelussa:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135936/jumalanl.pdf?sequence=1

Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan yhteisnumeron aiheena seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta

  • Posted on September 15, 2014 at 14:56
ta_kansi04
Suomalaista yliopistoteologiaa esittelevän Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan syksyn 2014 yhteisnumeron aiheena on seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta. Teemanumeron artikkeleissa tehdään eri näkökulmista näkyviksi uskonnollisia oppeja ja käsityksiä, jotka määrittelevät seksuaalisuutta ja sukupuolten asemaa suhteessa toisiinsa.

− Yhtäältä uskonnolliset opit ja käsitykset ovat olleet luomassa ja mahdollistamassa eriarvoistavia rakenteita ja alistavia käytänteitä, mutta toisaalta ne ovat myös pyrkineet muuttamaan niitä, teemanumeron päätoimittaja Virpi Mäkinen tiivistää.

Esimerkiksi kirkon opetus seksuaalivähemmistöistä on ollut − ja on monissa yhteyksissä edelleen – takapajuista sekä ihmisarvoa ja -oikeuksia loukkaavaa. Eikä syynä tähän ole ollut pelkästään raamatuntulkinta tai oppi, vaan myös valta ja sen erilaiset ilmenemismuodot.

− Koska seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen identiteettiä ja persoonallisuutta, saattavat sitä koskevat loukkaukset aiheuttaa syviäkin häpeän ja kelpaamattomuuden tunteita, Mäkinen kirjoittaa.

Seksuaalimoraalikysymyksiin liittyvien artikkeleiden ohella teemanumerossa pohditaan myös, miksi väkivaltaiset ääriliikkeet sekä uskonnollinen terrorismi vetävät puoleensa miehiä ja kuinka tätä voitaisiin ehkäistä.

Lisäksi tarkastellaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä − erityisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen käytäntöihin ja oppiin sisäänkirjoitettua kykenemättömyyttä käsitellä jäsentensä harjoittamaa seksuaalista väkivaltaa.

Teologia.fi:ssä seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja (väki)vallasta kirjoittavat:

Lisäksi Anni Tsokkisen ja Virpi Mäkisen kirja-arvioissa:

Lue myös 12.9.2014 ilmestyneestä Teologisesta Aikakauskirjasta aihetta laajemmin taustoittavat tutkimusartikkelit.

Teologia.fi tarjoaa uusimmassa numerossaan katsauksen kirkkojen ja valtion suhteisiin

  • Posted on February 3, 2014 at 13:59

teologiafin_uusimman_nume.d20eb270-7895-4b49-9e67-7445680936d8

Teologia.fi:n uusimman numeron aiheena on kirkkojen suhde valtioon.

Kirkon ja valtion suhteet ovat laaja kysymysvyyhti, jota ovat käsitelleet niin valtion kuin luterilaisen kirkon asettamat komiteat. Eri esitykset ja päätökset ovat johtaneet aika ajoin tarkistuksiin kirkon ja valtion suhteissa, vaikka yleisesti ottaen kirkon ja yhteiskunnallisten päättäjien vuorovaikutus on jatkunut melko sopuisana.

− Viime vuosina luterilaisen kirkon asemaa on kuitenkin horjuttanut sen jäsenmäärän jatkuva supistuminen ja sitä kohtaan eri tahoilta esitetty ankarakin kritiikki, teologia.fi:n Kirkko ja valtio -teeman pääkirjoittaja, Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio toteaa. Lisäksi oman vivahteensa kirkon ja valtion suhteisiin on tuonut uskonnollisen kentän voimakas kirjavoituminen.

Mustakallion mukaan kirkkojen ja valtion suhde vaatii jatkuvaa päivittämistä yksittäisissä kysymyksissä, eikä suhdetta voida tarkastella ilman pohdintaa uskonnon merkityksestä yhteiskunnalle ja yhteiskunnassa.

− Kansankirkko on jatkuvasti aikaansa sidottu kirkkopoliittinen käsite. Sen vuoksi on tärkeää, että kirkko päivittää oman nykyhetkeä vastaavan tulkintansa siitä, miten se näkee julkisoikeudellisen asemansa sekä millaisen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen se haluaa luoda lähitulevaisuutta varten, teemanumerossa todetaan.

Kirkkojen suhdetta valtioon pohditaan myös Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän näkökulmasta, enemmistö-vähemmistöuskonto -jaottelun kannalta sekä uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröimisen perspektiivistä.

Lisäksi teemassa sivutaan ajankohtaisia keskustelunaiheita mm. arkipyhien siirrosta sekä teologikoulutuksen asemasta yliopistossa.

− Arkipyhien siirrolla osoitetaan symbolisesti, määrääkö ihmisten elämästä ja ajasta reaalitalous vai syvällisemmät kulttuuriset ja historialliset arvot.  Ei ole ollenkaan varmaa, että reaalitaloudelle haluttaisiin antaa vielä enemmän painoarvoa kuin jo tänä päivänä tehdään, entinen tiede- ja kulttuuriministeri Gustav Björkstrand pohtii artikkelissaan.

Yliopistoteologian asemasta kirjoittava Ilkka Huhta puolestaan toteaa:

− Julkisuudessa aika ajoin ilmaistu pelko kirkon vaikutusvallasta näyttää usein perustuvan vanhaan käsitykseen. Nykyään kirkko voi esittää – siinä missä muutkin työnantajat – yliopistolle vain toiveita koulutuksen sisällöstä. Teologian itsenäisyyttä tai tutkimuksen vapautta ei uhkaa se, että teologisista koulutusohjelmista valmistuvien maisterien tutkinto sisältää myös kirkkotyönantajien kannalta tarkoituksenmukaisia opintoja.

Kirkkojen suhde valtioon -teemanumero luettavissa nyt teologia.fi:ssä:

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaTeologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Vuosittain sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esittelevää materiaalia kolmen eri teeman kautta.

”Jumalatonta menoa” – Teologia.fi:n & Teologisen Aikakauskirjan ensimmäisen yhteisnumeron aiheena ateismi, sekularismi ja uskonnottomuus

  • Posted on November 18, 2013 at 16:15

Teologia

Usko ja ateismi ymmärretään yleensä toistensa vastakohdiksi. Mutta ovatko ne sitä, kysytään Teologia.fi:n ja Teologisen Aikakauskirjan ensimmäistä kertaa julkaisemassa yhteisnumerossa.

− Teemakokonaisuuden artikkelit osoittavat, kuinka monimuotoisia sekä ateistinen että uskonnollinen maailmankatsomus ovat ja kuinka erottavat linjat eivät aina kulje ateismin ja uskonnollisuuden välissä, vaan niiden sisällä, Teologisen Aikakauskirjan va. päätoimittaja Outi Lehtipuu toteaa.

− Kuten uskonnolla, myös ateismilla on monet eri kasvot ja ateistista maailmankatsomusta perustellaan monin eri tavoin. Jo termin tasolla a-teismi kuitenkin edellyttää lähtökohdakseen teismin, jumalauskon, ja tulee ymmärrettäväksi vain sitä vasten. Uskonnottomuudella voidaan sen sijaan käsittää laajempaa ilmiötä, eivätkä kaikki uskonnottomat halua kutsua itseään ateisteiksi ja päinvastoin, Lehtipuu jatkaa.

Sekularisaation lisääntyminen länsimaisissa yhteiskunnissa ei ole merkinnyt uskonnollisuuden katoamista, vaan se on tuonut mukanaan uskonnollisuuden monimuotoistumisen. Tämä puolestaan on hämärtänyt entisestään rajaa uskonnon ja uskonnottomuuden välillä.

− Vaikka perinteinen jumalausko on menettänyt länsimaissa rooliaan, kukoistavat monet ei-institutionaaliset ja ei-teistiset henkisyyden muodot, Lehtipuu muistuttaa. Sekä uskonnolliset että uskonnottomat ihmiset etsivät elämäänsä merkitystä monin eri tavoin.

Kaikille ateismi ei kuitenkaan ole riittävä selitys inhimillisen elämän olemassaololle, tietoisuudelle sekä kyvylle ajatella ja tuntea. Näitä kysymyksiä teologia.fi:n numerossa pohtivat:

• Olli-Pekka Vainio & Aku Visala: Mitä ateismi on? Katsaus ateismin ilmenemismuotoihin
• Arto Laitinen: Charles Taylorin sekularismi-käsitys
• Peder Thalén: Ateismens fall – ett nytt tema i teologin?
• Hanna Ronikonmäki & Mikko Sillfors: Ateistinen henkisyys – uuden vuosituhannen uskonto?
• Tiina Mahlamäki: Uskonnottomuus ja sukupuoli
• Mikko Sillfors: Ateismi on vanhaa ja monimuotoista
• Leo Näreaho: ”Ajattelen, siis Jumala on olemassa”

Lue myös 22.11. ilmestyvästä Teologisesta Aikakauskirjasta aihetta laajemmin taustoittavat tutkimusartikkelit.

***

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Vuosittain sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esittelevää materiaalia kolmen eri teeman kautta.

Teologinen Aikakauskirja on Pohjoismaiden laajin teologinen tieteellinen julkaisu. Se on omalla alallaan Suomen johtava kaikki teologiset tieteenalat kattava aikakauskirja, jonka tutkimusartikkelit julkaistaan vertaisarvioinnin perusteella. Teologinen Aikakauskirja ei sitoudu mihinkään (kirkko)poliittiseen suuntaukseen, vaan on puolueeton ja avoin kaikille teologiaa ja sen lähitieteitä käsitteleville kirjoituksille. Lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Teologia.fi:n uusimman teemanumeron aiheena populaarikulttuurin uskonnollisuus

  • Posted on May 15, 2013 at 12:23

Teologia.fi_Populaarikulttuuri ja uskonto

Populaarikulttuurista on löydettävissä koko ajan enemmän ja enemmän uskonnollista symboliikkaa, teemoja ja merkityksiä, toteaa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan uskontotieteen yliopistonlehtori Heikki Pesonen uusimman teologia.fi -numeron pääkirjoituksessa.

− Aina ei kyse ole kuitenkaan juonesta, näyttelijävalinnoista, efekteistä tai ohjaajasta, vaan jostain populaarikulttuurin pintatasoa syvemmällä vaikuttavasta asetelmasta, teemasta tai sanomasta, joka vetoaa yleisöihin ja tuottaa sellaisia merkityksiä, jotka ovat tässä ajassa eläville ihmisille tärkeitä, Pesonen kirjoittaa.

Toisaalta populaarikulttuuri tuottaa ja peilaa elettyä uskontoa, joka ei välttämättä ole sidoksissa perinteisiin uskonnollisiin järjestelmiin, numerossa todetaan.

Artikkelissaan ”Kristen metallmusik: i gränslandet mellan traditionell religion och populärkultur” Marcus Moberg osoittaa, kuinka evankelikaalinen populaarikulttuuri syntyi vastaiskuna moraalittomiksi katsotuille sekulaarin populaarikulttuurin muodoille, joista alettiin tuottaa kristillisiä versioita.

Minja Blom ja Nina Maskulin käsittelevät puolestaan populaarikulttuurin yleisöjä, faniutta ja uskontoa.

− Kun ihmiset eivät enää saa samalla tavalla vastausta elämänsä tärkeisiin kysymyksiin eivätkä löydä kaipaamaansa yhteisöllisyyttä perinteisistä uskonnollisuuden muodoista, he hakevat näitä merkityksiä populaarikulttuurin tuotteista omaan maailmankatsomukseen sopivilla tavoilla, Blom ja Maskulin esittävät.

Eksistentiaalisia ja eettisiä kysymyksiä on myös pohdittu kautta aikojen ja pohditaan koko ajan romaanikirjallisuudessa. Näin on esimerkiksi Marjo Ojajärven tarkasteleman Isaac Bashevish Singerin tuotannossa, jossa toistuu inhimillisen luonteen ja uskonnollisen arvomaailman yhteensovittamisen ongelma sekä kysymys, miten ihmisen tulisi elää.

Toisaalta monet sekulaarin populaarikulttuurin tuotteet hyödyntävät, heijastelevat ja arvioivat perinteisen uskonnollisuuden kenttää.

Tähän teemanumerossa liittyy Sofia Sjön artikkeli, jossa tarkastellaan erityisesti pohjoismaisten elokuvien uskonnollisia hahmoja sekä sitä, millä tavalla elokuvat kuvaavat heidän toimintaansa ja ajatusmaailmaansa.

Lasse Halme vastaavasti käsittelee kirjoituksessaan lauluntekijä Juice Leskisen kappaleiden kristinuskoon ja kirkkoon liittyviä teemoja. Sopisivatko Leskisen laulut virsikirjaan, Halme kysyy, vastaten ei − etenkin ajatellen Juicen ajattelun lähtökohtia.

Risto Uro arvioi artikkelissaan puolestaan hollantilaisen elokuvaohjaaja Paul Verhoevenin tuoretta kirjaa ”Jeesus nasaretilainen” (2012), jossa Verhoeven rakentaa realismiin pyrkivää tarinaa historiallisesta Jeesuksesta. Uron mukaan Verhoeven käy teoksessaan kiinnostavaa dialogia Jeesus-tutkimuksen kanssa ja perustelee ratkaisunsa – osin uskottavasti ja osin vetävän tarinan ehdoilla.

Populaarikulttuuri ja uskonto -numero on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.teologia.fi

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaTeologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esitteleviä artikkeleita ja teemanumeroita.

Ekumeeninen Karjalan teologinen seura täyttää 10 vuotta

  • Posted on April 16, 2013 at 14:45

Itä-Suomen yliopisto
16.4.2013

Ekumeeninen Karjalan teologinen seura täyttää 10 vuotta

Joensuussa perustettiin kymmenen vuotta sitten, 8. toukokuuta 2003, Karjalan teologinen seura. Seura toimii ekumeenisena keskustelufoorumina eri kirkkojen piirissä ja erilaisissa tehtävissä Itä-Suomessa toimivien teologien ja teologian harrastajien kesken. Se on yleisseura, joka yhdistää teologian eri alojen edustajia.

Karjalan teologinen seura on pyrkinyt osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tarjoamalla siihen teologisia näkökulmia. Se on järjestänyt säännöllisesti yleisötilaisuuksia ja jäseniltoja, jotka ovat koonneet runsaasti yleisöä pohtimaan ajankohtaisia teemoja. Alustajien joukko on vaihdellut joensuulaisista ja helsinkiläisistä teologian professoreista Nikean metropoliittaan Johannekseen ja toimittaja Hannu Taanilaan.

Joka toinen vuosi Karjalan teologinen seura on järjestänyt tiettyyn teemaan keskittyvän symposiumin. Ensimmäinen, syksyllä 2005 järjestetty symposiumi oli osa valtakunnallisen Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlavuoden tapahtumia. Muissa symposiumeissa on paneuduttu maailmankatsomusten kohtaamiseen, kysymyksiin sovituksesta ja sovinnosta sekä Jumala-teemaan. Symposiumien järjestämistä ovat oman yliopiston ohella tukeneet Joensuun evankelisluterilaiset seurakunnat sekä Kuopion ja Mikkelin hiippakunnat, jotka ovat seuran läheisimpiä yhteistyökumppaneita.

Seuralla on noin 130 jäsentä, joista yhteisöjäseninä on kolme luterilaista hiippakuntaa ja 16 seurakuntaa. Seura on pyrkinyt edistämään myös opiskelijoiden teologista harrastusta yhteistyössä läntisen ja ortodoksisen teologian opiskelijoiden ainejärjestöjen kanssa. Seuran puheenjohtajana on sen perustamisesta saakka toiminut professori Paavo Kettunen.

Karjalan teologisen seuran (KTS:n) perustamisen taustalla oli kaksi tekijää. Seura liittyi toisaalta Joensuussa 1970- ja 1980-luvulla kokoontuneen teologisen keskustelupiirinSocietas Theologica Carelianan alulle panemaan perinteeseen. Toisaalta KTS:n perustaminen oli seurausta teologisen tiedekunnan perustamisesta Joensuun yliopistoon vuoden 2002 alussa. Seura onkin koko ajan toiminut Joensuun yliopiston, sittemmin Itä-Suomen yliopiston yhteydessä. Se on Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura.

KTS:n kotisivut: www.karjalanteologinenseura.fi

 

Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy: Kristillinen usko ja suomalais-ugrilainen mielenmaisema kohtaavat

  • Posted on March 4, 2013 at 16:18

Pauliina Kainulaisen uusi teos Metsän teologia valottaa kristinuskon ja suomalaiskansallisen luontosuhteen yhtymäkohtia. Metsä on suomalaiselle paitsi paikka, myös syli ja koti. Se on ympäristö, joka muokkaa mielenmaisemaamme.

Kristinusko tuotiin Suomeenkin kolonialistisessa hengessä. Olisiko uskon tulkintamme toisenlainen, jos kristillisen uskon tarjoama ilosanoma olisi aidosti kohdannut vanhan suomalaisen mielenmaiseman? Tätä kysyy Pauliina Kainulainen. Keskustelussa syntyvät uudenlaiset – ja silti vanhat ja ehkä alkuperäiset – tulkinnat, joissa luonnon viisaus kohdataan.

Metsän teologia on kristinuskon kulttuurisesti ja ekologisesti mielekäs tulkinta. Se huomioi luonnon kantokyvyn ja kaikkien elollisten, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvoinnin. Metsän teologia on kuin kulkemista jatulintarhassa, ikiaikaisessa spiraalissa: askel askeleelta kokija pääsee syvemmälle, kohti keskusta, jossa Jumala, luonto ja oma itse kohtaavat.

Pauliina Kainulainen on kontiolahtelainen teologian tohtori ja pappi. Hänet tunnetaan ekoteologisena ajattelijana, joka huomioi tutkimusaiheissaan myös naisnäkökulman.

Pauliina Kainulainen: Metsän teologia. Kirjapaja 2013. 254 s. ISBN 978-952-247-411-7. Ovh. 32,30

Uskonto ja talous – vastakkainasettelua vai vuorovaikutusta?

  • Posted on February 18, 2013 at 13:48

Sanapari uskonto ja talous hahmottuu helposti vastakkainasetteluksi, väittää sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa uusimman teologia.fi -sivuston pääkirjoituksessa. Hallamaan mukaan assosiaatio on peräisin kulttuuristamme, jossa uskonto ja talouselämä on luokiteltu toisistaan etäällä oleviksi tai toisilleen vieraiksi elämänpiireiksi. Suomalaista yliopistoteologiaa esittelevä teologia.fi -sivusto kysyy uusimmassa numerossaan, millaisia käsityksiä jännitteinen suhde uskonnon ja talouselämän välillä on tuottanut länsimaiseen ajatteluun?

Uuden testamentin eksegetiikan professori Kari Syreeni kuvaa artikkelissaan kristittyjen juutalaisuudesta omaksumaa köyhien avustustoimintaa, joka sai jo varhain uskonnollisesti motivoituneita muotoja ja asialle omistautuneita työntekijöitä. Samalla jouduttiin kuitenkin keskustelemaan siitä, keillä oli oikeus saada apua: oliko apua annettava vain uskonsisarille ja ‐veljille vai kenelle tahansa tarvitsevalle. Lisäksi apua pyytävien joukkoon mahtui niitäkin, jotka petoksella käyttivät hyväkseen muiden armeliaisuutta.

Myöskään antiikin filosofit eivät arvostaneet varallisuutta sinänsä, vaan varautunut ja epäluuloinen suhde rahaan näkyi lähes uuden ajan alkuun voimassa olleessa koronottokiellossa, jonka perusteita teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian professoriSimo Knuuttila valottaa kirjoituksessaan.

Dogmatiikan yliopistonlehtori Pauli Annala osoittaa puolestaan artikkelissaan, miksi nimitys fransiskaaneista kerjäläisveljinä on itse asiassa harhaanjohtava ja virheellinen. Franciscus Assisilaisen keskeinen sanoma ei käsitellyt Annalan mukaan yhteiskunnallis-taloudellisesta todellisuudesta irrotettuja hengellisiä kysymyksiä, vaan muodosti radikaalin talouspoliittisen puheenvuoron tilanteessa, jossa feodaaliyhteiskunta alkoi murtua ja vaihtoon perustunut talous korvautui rahataloudella.

Reformaation aika ja kehittyvä kapitalismi moninaistivat tapoja, joilla kristillistä perinnettä voidaan soveltaa suhteessa talouselämään. Systemaattisen teologian professori Antti Raunio käsittelee artikkelissaan suhtautumistapoja, jotka auttavat ymmärtämään eurokriisin taustoja Pohjois- ja Etelä-Euroopan välille revenneen mentaliteettieron kannalta.  Kirjaesittelyssään uskontotieteen yliopistonlehtori Ilkka Pyysiäinen taas osoittaa, että uskonnollinen eetos jättää jäljen yhteiskunnalliseen ajatteluun maallistuneessakin yhteiskunnassa.

Teologia.fi:lle antamassaan haastattelussa SYP:n entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen havainnollistaa, millaisia taloudellisia haasteita luterilainen kirkko tulee Suomessa kohtaamaan uskonnollisen toimintaympäristön muuttuessa, kun kirkon jäsenyys ei enää ole itsestään selvä osa suomalaisuutta. Entä ovatko kirkon diakoniatyön muodotkin vain olleet sopeutumista kapitalismiin, kun se on tunkeutunut yhä uusille elämänalueille, kysyy tutkijayliopettaja Mikko Malkavaara Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Lehtori Sari Sarlio-Siintola (Laurea Ammattikorkeakoulu) vastaavasti pohtii, kuinka kuluttajakansalainen voi taloudellisella toimeliaisuudellaan paitsi pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan myös kantaa vastuuta yhteiskunnan heikompiosaisista. Tämä korostuu etenkin nyt, kun globaali taloudellinen uusliberalismi ja väestön demografisen profiilin muuttuminen ovat asettaneet pohjoismaisen luterilaisen perinteen pohjalle rakennetun hyvinvointiyhteiskunnan uuteen tilanteeseen.

Kuitenkaan kaikki eivät hyvinvointiyhteiskunnassa pysty osallistumaan tuottavalla ja itseään tyydyttävällä tavalla yhteisen hyvän rakentamiseen, eikä osa ihmisistä edes kykene pääsemään osaksi yhteiskuntaa saadakseen itselleen riittävän toimeentulon, kehitysjohtaja Liisa Björklund Helsingin Diakonissalaitokselta muistuttaa. Hän analysoi artikkelissaan toimenpiteitä, joita hyvinvointivaltio kohdistaa syrjäytyneisiin ja syrjäytettyihin kansalaisiin saadakseen heidät osaksi tuotantokoneiston toimintaa.

− Aktivointiyritykset jäävät hyödyttömiksi, jos kansalaiset kokevat olevansa ulkokohtaisten viranomaistoimintojen kohteita. Tukitoimet, jotka auttavat ihmistä tunnistamaan omat intressinsä ja ohjaavat hänet oman itsensä kannalta mielekkääseen ja hyödylliseen toimintaan, ovat kannustava väylä myös yhteisen hyvän toteuttamiseen, Björklund tiivistää.

Teologia.fi-palvelua ylläpitävät Helsingin yliopiston teologinen tiedekuntaTeologiska fakulteten vid Åbo Akademi sekä Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osasto. Vuosittain sivustolla julkaistaan suomalaista teologista tutkimusta ja teologisia puheenaiheita esittelevää materiaalia kolmen eri teeman kautta.

Uskonto ja talous -teemanumero on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.teologia.fi