Displaying 1 - 10 of 606 entries.

Kauneimmat Joululaulut tuotti ennätystuloksen unohdetuille lapsille

  • Posted on March 10, 2017 at 14:54

kauneimmat-joululaulut-2016_vihkon-kansi

Seurakuntien ja Suomen Lähetysseuran yhteistyössä järjestämät tuhannet Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet täyttävät kirkot joulun alla. Lähetysseura painatti viime jouluksi 800 000 lauluvihkosta.

Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut keräsi viime jouluna kaikkien aikojen ennätystuloksen, runsaat 1 090 000 euroa. Varat käytetään unohdettujen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi kehitysmaissa.

Summa ylittää runsaalla 50 000 eurolla aiemman ennätyksen vuodelta 2011. Kaiken kaikkiaan tämä oli neljäs kerta, kun Kauneimmissa Joululauluissa päästiin yli miljoonan euron.

Keräystuloksesta valtaosa muodostuu seurakuntien järjestämissä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätyistä kolehdeista. Kauneimpia Joululauluja on laulettu jo yli neljäkymmentä vuotta. Ne ovat tärkeä osa suomalaisten jouluperinteitä. Kauneimpia Joululauluja lauletaan suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja myös ulkosuomalaisten parissa.

Juutalaisvastaisuus luultua yleisempää Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933

  • Posted on March 8, 2017 at 15:01

757-1232906419B2Gp

Tuore väitöstutkimus osoittaa, että antisemitismi oli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ensimmäisen maailmansodan jälkeen huomattavasti laajemmin hyväksytty ilmiö kuin aiemmin on tiedetty. Juutalaisvastaisuus pohjautui kristilliseen historiakäsitykseen.

Paavo Ahonen on tutkinut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeisten toimijoiden näkemyksiä juutalaisista vuosina 1917–1933 ja erityisesti heidän juutalaisvastaisia ajatuksiaan.

Aiemmin aiheeseen on viitattu lähinnä osana muuta historiantutkimusta, ja erityisesti 1920-luvun taitteen juutalaisvastainen ilmapiiri kirkossa on ollut tähän saakka täysin kartoittamatta.

− Tutkimusaineistoni osoittaa, että kirkon piirissä esitettiin jyrkkiäkin juutalaisvastaisia näkemyksiä. Esimerkiksi viisi tuon ajan kuudesta suomenkielisestä piispasta esitti antisemitistisiä ajatuksia ja lähes kaikki keskeiset kirkonmiehet hyväksyivät aikakauden maltilliseen antisemitismiin sisältyvän käsityksen juutalaisten kasvavasta vaikutusvallasta, väittelijä kertoo.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi ei ollut kansainvälisestä politiikasta ja maailman tapahtumista irrallinen ilmiö

Ahosen mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa esiintynyt antisemitismi oli taustaltaan uskonnollista ja sitä perusteltiin osana kristillistä historiantulkintaa, jossa juutalaiset olivat kirouksen alainen kansa. Heitä syytettiin kirkollisessa opetuksessa ulkokultaisesta uskonharjoituksesta jopa Kristuksen tappamiseen.

Vain muutamissa tapauksissa kyse oli puhtaasti poliittiseen tai kansalliseen ajatteluun liittyvästä juutalaisvastaisuudesta, sillä kirkossa tämänkaltaiset modernin antisemitismin käsitykset kytkeytyivät osaksi uskonnollista juutalaiskuvaa.

− Kirkon piirissä ei esitetty rotujen välistä hierarkiaa, jossa juutalaiset olisivat olleet alempi rotu. Juutalaisvastaisia toimia tai juutalaisten elämään vaikuttavia rajoituksia ei myöskään suunniteltu, eikä niihin yllytetty, väittelijä huomauttaa.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi oli sidoksissa oman aikansa maailman tapahtumiin, juutalaisvastaisen aatteen liikkeisiin sekä kirkon sisäiseen keskusteluun ja dynamiikkaan.

− Yksikään kirkon keskeisistä toimijoista ei pitänyt itseään antisemiittinä, sillä antisemitismi käsitteenä ymmärrettiin nykyistä rajatummin juutalaisvihana ja poliittisena liikkeenä, joka pyrki rajaamaan juutalaisten oikeuksia. Vaikka toisaalta vihanpidosta sanouduttiin selkeästi irti, ei yksikään keskeinen kirkollinen vaikuttaja julkisesti kyseenalaistanut vallitsevaa käsitystä juutalaisten kielteisistä piirteistä ja toimintatavoista, Ahonen kuvailee tilannetta.

Tutkimuksen lähteinä ovat olleet kirkolliset lehdet, teologinen ja uskonnollinen kirjallisuus ja pienpainatteet, kirkolliset pöytäkirjat sekä piispojen ja keskeisten kirkollisten järjestöjen arkistot.

Yleisen kirkkohistorian oppialaan lukeutuva väitöstilaisuus ”Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933″ järjestetään lauantaina 11. maaliskuuta 2017 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XIV.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Kuparinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Aila Lauha Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Maailman luterilaiset kirkot kokoontuvat Namibiaan toukokuussa

  • Posted on March 6, 2017 at 13:52

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla

Luterilaisen maailmanliiton (LML) 12. yleiskokous järjestetään 10.–16. toukokuuta Windhoekissa Namibiassa. Maailmassa on noin 75 miljoonaa luterilaista. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja on 145 kaikkiaan 98 maassa.

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla. Yleiskokous pidetään joka kuudes vuosi.

Reformaation merkkivuosi näkyy teemoissa

Yleiskokouksen teema on Jumalan armon vapauttamat (Liberated by God´s Grace). Teemalla liitytään 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation keskeisiin periaatteisiin. Yleiskokouksen alateemat koskettavat aikamme keskeisiä haasteita: pelastus – ei kauppatavaraa, luomakunta – ei kauppatavaraa, ihminen – ei kauppatavaraa.

Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan runtelemaan maailmaan. Vaikka moni asia on muuttunut 70 vuoden aikana, tuhotut kaupungit ja kymmenet miljoonat pakolaiset ovat kuitenkin yhä todellisuutta. Kirkkojen yhteisiä ponnisteluja oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta tarvitaan edelleen.

Namibian ja Suomen kirkoilla on pitkä yhteinen historia

Suomalaisella lähetystyöllä on yli 140-vuotinen historia Namibiassa. Lähetystyöntekijät työskentelivät pitkään Ambomaalla, maan pohjoisosassa. Suomalaiset perustivat Namibiaan evankelis-luterilaisen kirkon, kehittivät terveydenhuoltoa ja koulutustoimintaa pohjoisessa.

Namibian evankelis-luterilainen kirkko kasvaa voimakkaasti. Valtaosa maan asukkaista on kristittyjä.

Radiohartauksia on kuunneltu jo 85 vuoden ajan

  • Posted on February 27, 2017 at 14:02

radio-vector

Radiohartaudet ovat Yleisradion vanhimpia ohjelmia. Ensimmäinen radiohartaus lähetettiin pari päivää Mäntsälän kapinan jälkeen, maanantaina 7.3.1932 suorana Helsingin Vanhasta kirkosta.

Radiohartaudet ovat tuoneet hartauden koteihin ja arkeen 85 vuoden ajan. Ne ovat välittäneet toivoa kansakunnan suurien kriisien aikana: talvisodan aikaan, Estonian upotessa, lentokoneiden iskiessä torneihin.

Radiohartauksilla on kolme juhlaviikkoa

Yle Radio 1 kysyi juhlavuoden kunniaksi kuuntelijoilta ikimuistoisimpia hartauksia. Vastauksia tuli reilusti yli toista tuhatta. Toivehartauksia arkistoista kuullaan aamuhartauksissa kolmena juhlaviikkona: 6. – 10.3., 14. – 18.8., 11. – 15.12. Kuuntelijoiden toivepuhujia kuullaan hartauksissa pitkin vuotta.

Erikoisohjelma kuullaan 6.3. klo 18.30 Yle Radio 1:llä

Yle Radio 1 lähettää toimitetun erikoisohjelman radiohartauksista maanantaina 6.3. klo 18.30 – 19.00. Hartauksista puhumassa ovat emerituspiispa Voitto Huotari, Kirkon tiedotuskeskuksen entinen ohjelmapäällikkö Viena-Inkeri Lounela, pastori Kaisa Kariranta sekä Yle Radio 1:n ohjelmapäällikkö Kaj Färm. Ohjelmassa äänessä myös jo edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki (arkistohaastattelu). Toimittajina Hanna Paavilainen ja Anna Patronen.

Raamattu kannesta kanteen -ohjelma on jatkunut radiossa jo 20 vuotta

  • Posted on February 27, 2017 at 13:56

10403155_484614798380439_8988658058527555882_n

Raamattu kannesta kanteen -ohjelma kiinnostaa suomalaisia edelleen, vaikka se on pyörinyt radiossa jo 20 vuoden ajan viitenä päivänä viikossa. Ensimmäinen ohjelma kuultiin 3.3.1997.

Tuskin kukaan osasi arvata, kuinka suosituksi ohjelma osoittautuisi. Epäilijät pohtivat, riittääkö Raamattua systemaattisesti opettavalle ohjelmalle ylipäätään kuulijoita.

Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) tuottama ja kustantama Raamattu kannesta kanteen on pitkään ollut Radio Dein kuunnelluin ohjelma. Suomessa sitä lähettää myös Järviradio, minkä lisäksi opetusosuuksia voi kuunnella netissä ja mobiilisovelluksilla.

100 000–150 000 eri kuuntelijaa viikossa

– Viikoittain ohjelmaa kuuntelee varovaisen arvion mukaan 100 000–150 000 eri ihmistä. Mobiilisovellusta on ladattu yli 20 000 kertaa. Se kertoo, että ohjelmalla on iso merkitys kuuntelijoille, toteaa Sansan mediakehitysjohtaja Ilkka Kastepohja. Hän on ollut mukana ohjelman suunnittelu- ja kehitystyössä alusta asti.

Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa kuuntelevat eri kirkkokunnista ja taustoista tulevat, eri-ikäiset ihmiset:

– Kuuntelijapalautteen perusteella tiedämme, että kuuntelijoissa on poliitikkoja, professoreita, johtajia, televisiosta tuttuja sekä aivan tavallisia kansalaisia. Heitä yhdistää halu tuntea Raamatun Jumala ja kristinuskon sisältö, Ilkka Kastepohja sanoo.

Myös Radio Deihin tulee säännöllisesti kiittävää palautetta kuuntelijoilta, kertoo ohjelmajohtaja Kai Kortelainen:

– Raamattu kannesta kanteen on Radio Dein parikymmenvuotisen historian aikana toistaiseksi ainoa ohjelma, joka on yltänyt kaupallisten radiokanavien RadioAwards-yleisöäänestyksessä neljän eniten ääniä saaneen radio-ohjelman joukkoon. Äänestyksessä olivat mukana kaikkien maamme kaupallisten radiokanavien tuotannot, hän muistuttaa.

Yksi tuotantokausi koostuu yli 1400 ohjelmasta

Raamattu kannesta kanteen -ohjelmasarjan neljäs tuotantokausi pyörähti käyntiin joulukuussa 2015. Jokainen tuotantokausi kestää noin viisi vuotta ja koostuu 1434:stä puolen tunnin ohjelmasta, jota radioidaan viitenä päivänä viikossa. Ohjelmassa teologian lisensiaatti, diplomikielenkääntäjä Jukka Norvanto opettaa Raamattua lähes jae jakeelta, Uuden ja Vanhan testamentin kirjoja vuorotellen.

Ohjelmaa toimittaa ja juontaa Elina Tuohisto-Kokko, kun vakituinen toimittaja Elina Vaittinen on vanhempainvapaalla. Vuosina 1997–2013 ohjelmaa emännöi Inga-Lill Rajala.

Jokainen tuotantokausi on tuonut joitain uudistuksia, mutta raamattuopetukset ovat pysyneet ennallaan. Jukka Norvanto toimii nykyään Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysteologina. Elina Tuohisto-Kokko näkee ohjelman erityisluonteen näin:

– Selkeäsanainen Jukka Norvanto opettaa Raamattua jae jakeelta, ja tällöin tulee selitettyä myös vaikeat kohdat. Opetus on helposti ymmärrettävää ja puhe sopivan verkkaista. Koska ohjelmat tulevat ulos viitenä päivänä viikossa, edelliset opetukset eivät pääse unohtumaan ja opiskelusta voi tulla hyvällä tavalla osa arjen rutiinia.

Esikuvana vironkieliselle Piibel kaanest kaaneni -ohjelmalle

– Maailma ja teknologia ovat muuttuneet 20 vuoden aikana. Ohjelmat tehtiin alkuvuosina analogisena kelatekniikalla ja nykyään digitaalisena. Alussa ohjelmat radioitiin keskiaaltolähetyksinä Puolasta, nyt kahden laajasti Suomessa kuultavan radiokanavan kautta, Ilkka Kastepohja katsoo taaksepäin.

Sen lisäksi, että Raamattu kannesta kanteen sai vuonna 2014 finaalipaikan parhaan radio-ohjelman äänestyksessä, Kristillinen Medialiitto myönsi ohjelmalle ja Ilkka Kastepohjalle vuoden 2005 kristillinen mediateko -palkinnon.

Suomalainen ohjelma on ollut esikuvana myös vironkieliselle Piibel kaanest kaaneni -ohjelmalle. Norvannon raamattuopetukset on käännetty viroksi, ja ohjelmasarja on Virossakin jo toisella kierroksella.

Sansan tavoitteena on, että Raamattu kannesta kanteen tukee ja täydentää seurakuntien raamattuopetusta. Ohjelman kustantaminen on iso taloudellinen satsaus, sillä radiointi ja tuotanto maksavat noin 170 000 euroa vuodessa.

Juhlalähetys Radio Deissä 3.3. klo 20

20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Radio Deissä kuullaan 3.3.2017 kello 20–21.30 juhlalähetys, jossa ovat mukana radiopastori Jukka Norvanto, kaikki toimittaja-juontajat vuosien varrelta: Inga-Lill Rajala, Elina Vaittinen ja Elina Tuohisto-Kokko sekä Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamo. Ohjelman juontavat Sansan mediatuottaja Merja Kauppinen ja Ilkka Kastepohja. Ohjelmaa voi seurata suorana lähetyksenä myös Raamattu kannesta kanteen -ohjelman Facebook-seinällä.

Lisätietoa:
http://sansa.fi/rkk
http://sansa.fi
facebook.com/raamattukannestakanteen

Ortodoksisen kirkon paastokevät alkaa sovintosunnuntaina 26.2.

  • Posted on February 22, 2017 at 14:15

df1128de-57c4-40d9-b2b7-6584397c7696-w_960

Elämän yksinkertaistaminen on yksi nykyajan megatrendeistä. Suuri paasto edustaa monille kirkon jäsenille juuri tätä. Tänä vuonna pääsiäistä edeltävä suuri paasto näkyy sosiaalisessa mediassa hashtagilla #suuripaasto2017.

Ortodoksisen kirkon jäsenet aloittavat suuren paaston sunnuntaina 26. helmikuuta. Päivää kutsutaan sovintosunnuntaiksi. Sunnuntai-iltana pyhäköissä toimitetaan erityinen ehtoopalvelus, jossa kaikki läsnäolijat pyytävät toisiltaan anteeksi ja toivottavat toisilleen siunattua paastoaikaa.

Suuri paasto huipentuu suureen viikkoon ja Kristuksen ylösnousemusjuhlaan, jota vietetään tänä vuonna samaan aikaan koko kristillisessä maailmassa.

Paasto on kuulunut kristittyjen elämään apostolien ajoista asti. Nykymuotoista vastaavan suuren paaston vietto alkoi 300-luvulla Egyptissä, kun munkit ryhtyivät valmistautumaan pääsiäiseen viettämällä Jeesuksen esikuvan mukaan 40 päivää erämaassa rukoilemassa.

Suomessa elävintä kristillistä paastoperinnettä edustaa ortodoksinen kirkko, joka edellyttää jäseniltään sekä viikoittaisten paastopäivien että kirkkovuoden kiertoon kuuluvien pidempien paastoaikojen noudattamista. Ne kuuluvat olennaisena osana jumalallisen pyhyyden todeksi elämiseen, jota kirkko kutsuu ajan pyhittämiseksi.

Paasto viittaa sanana aina jostain luopumiseen. Ortodoksisen kirkon opetuksessa tämä aspekti nousee esiin erityisesti suhteessa ravintoon. Ruokapaastoa sen ankarimmassa muodossa noudattavat harvat, mutta valtaosa kirkon jäsenistöstä pyrkii huomioimaan paaston arjessaan keventämällä ruokavaliotaan ja luopumalla eläinkunnan tuotteiden lisäksi myös nautintoaineista. Lapset voivat opetella paastoamista esimerkiksi pääsiäiseen saakka ulottuvalla karkkilakolla.

Paasto ei ole kuitenkaan pelkkää ravinnosta ja huonoista tottumuksista luopumista, vaan aktiivista ja päämäärätietoista hyvän tavoittelua. Kirkon jäsenille suuren paaston alkaminen merkitsee havahtumista jokavuotiseen, mutta aina ainutkertaiseen tilaisuuteen nousta pyhityksen tielle. Paaston ensimmäisenä valmistussunnuntaina muisteltu Sakkeus kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Tätä esimerkkiä noudattaen kirkon jäsenet jättävät paaston ajaksi toissijaiset askareet ja keskittyvät nousemaan pyhityksen portaita nähdäkseen pääsiäisenä Kristuksen kunniakkaan ylösnousemuksen.

Ruokapaaston ohella pyhityskilvoituksen keskeisiä elementtejä ovat rukous ja hyväntekeväisyys.

Rukoukseen ja mielenmuutokseen kutsuvat erityisesti paastoajan jumalanpalvelukset, jotka ovat seurakunnissa varsin suosittuja. Paaston aikana on tapana osallistua myös katumuksen sakramenttiin eli käydä rippi-isän luona synnintunnustuksella.

Hyväntekeväisyys voi olla esimerkiksi aineellisen avun antamista tai vapaaehtoistyötä heikommassa asemassa olevien hyväksi. Myös muu lähimmäisten huomioiminen kuuluu paaston henkeen. Kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö Filantropia ry:n vuosittaisen paastokeräyksen tuotto ohjataan tällä kertaa Keniaan, Burundiin ja Ruandaan.

Elämän yksinkertaistaminen on yksi nykyajan megatrendeistä. Suuri paasto edustaa monille kirkon jäsenille juuri tätä: odotettua ja kaivattua paluuta olennaisten asioiden äärelle, tilaisuutta virkistyä hengellisesti keskellä ruuhkaiseksi ja komplisoituneeksi muuttunutta arkea.

Tänä vuonna kirkko kannustaa sosiaalisessa mediassa aktiivisia jäseniään vahvistamaan toisiaan paastokilvoituksessa jakamalla paastoon liittyvää sisältöä hashtagilla #suuripaasto2017.

26.2.2017 Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo toimittaa sovintosunnuntain ehtoopalveluksen Savonlinnassa sijaitsevassa Profeetta Sakariaan ja vanhurskaan Elisabethin kirkossa (ns. Pikkukirkko, Olavinkatu 29). Palvelus alkaa kello 17.

Kirkko siirtyi 22.2.2017 Savonlinnan evankelisluterilaiselta seurakunnalta ortodoksisen kulttuuriyhdistyksen omistukseen. 

Kirkon keskusrahaston ja eläkerahaston vuosi 2016 oli hyvä

  • Posted on February 21, 2017 at 19:24

360-church-cross-on-evening-sky

Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi istunnossaan 21.2. Kirkon keskusrahaston sekä Kirkon eläkerahaston toimintakertomukset vuodelta 2016, tuloslaskelmat 1.1.-31.12.2016 ja taseet 31.12.2016.

Kirkon keskusrahastoon kuuluvat Kirkon yhteinen toiminta sekä Kirkon palvelukeskus. Kirkon eläkerahasto eriytettiin Kirkon keskusrahastosta vuoden 2016 alussa kirkon keskushallintouudistuksen yhteydessä.

Kirkon yhteisen toiminnan talous vahvistui vuonna 2016. Tilikauden ylijäämä oli 5,6 miljoonaa euroa, mikä oli 6,1 miljoonaa euroa ennakoitua suurempi. Tulokseen vaikutti Helsingin Katajanokalla sijaitsevan kiinteistön myyminen joulukuussa 2016. Kirkon palvelukeskuksen toimintakate oli -2,6 miljoonaa euroa. Vuosi 2016 oli Kirkon palvelukeskuksen viides toimintakausi.

Kirkon eläkerahaston vuosi 2016 oli erittäin hyvä. Eläkerahaston omaisuuden arvo oli vuoden 2016 lopussa 1,4 miljardia euroa. Näin ollen eläkerahasto kasvoi vuoden 2016 aikana 113 miljoonaa euroa eli 8,6 prosenttia. Eläkerahaston sijoitustoiminnan nettotulos käyvin arvoin oli 7,9 prosenttia. Tuotto ylitti sijoitussuunnitelmassa asetetun kuuden prosentin tuottotavoitteen.

Vuonna 2016 kirkon vanhuuseläkemenot kasvoivat 9,6 prosenttia edellisvuodesta.

Täysistunto esittää kirkkolain 6 luvun muuttamista

Täysistunto käsitteli esitystä, jonka mukaan kirkon henkilöstöä käsittelevää kirkkolain 6 lukua muutetaan vastaamaan muutoksia työ- ja virkasuhteisia koskevassa lainsäädännössä. Muutokset perustuvat pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan ja työmarkkinoilla sovittuun kilpailukykysopimukseen.

Ehdotetut muutokset koskevat pitkäaikaistyöttömän ottamista määräaikaiseen virkasuhteeseen, koeaikaa, lomautusilmoituksen tiedoksi antamista, virkasuhteen päättämismenettelyä ja irtisanotun viranhaltijan takaisinottoaikaa. Lisäksi muutokset koskevat irtisanotun viranhaltijan työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta.

Esitys menee seuraavaksi laintarkastustoimikuntaan, minkä jälkeen se palaa täysistuntokäsittelyyn. Sen jälkeen esitys lähetetään kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Kirkolliskokouksesta esitys lähetetään opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteltavaksi. Käytännössä muutokset tullevat voimaan vuoden 2018 puolella.

Tavoitteena tuhat työmahdollisuutta vuosina 2017-2018

Kirkkohallitukselle esiteltiin täysistunnossaan Kirkko, työ ja työttömyys -työryhmän tekemä raportti ja esitys toimenpiteistä, joilla kirkko pyrkii muun muassa edistämään aktiivisempaa rooliaan työllistämisessä sekä etsimään uusia ratkaisumalleja työllistämiseen.

Työryhmän kuuden kuukauden toimikausi päättyi vuoden 2016 lopussa.

Työryhmän mukaan seurakunnissa on myönteinen asenne työllistämiseen, ja kirkko työllistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Raportissa kiinnitetään huomiota erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena tapahtuvaan eriarvoistumiskehitykseen ja työttömyyden aiheuttamaan syrjäytymisvaaraan.

Työryhmän esitys koostuu kuudesta toimenpiteestä, joilla pyritään aktivoimaan seurakuntia työmahdollisuuksien tarjoajina. Työryhmän esityksiin sisältyy muun muassa tuhannen työmahdollisuuden tarjoaminen kirkossa. Työtä voidaan tarjota esimerkiksi työkokeilun ja palkkatuetun työn yhdistelmänä erityisesti vaikeasti työllistettäville – muun muassa pitkäaikaistyöttömille nuorille, yli 55-vuotiaille ja maahanmuuttajille. Hanke pilotoidaan kuluvan vuoden aikana ja toteutetaan vuonna 2018.

Raportti on luettavissa Kytkin.fi-sivustolla.

Täysistunto ei siirtänyt avioliitto-ohjetta ratkaistavakseen

Kirkkohallituksen täysistunto päätti, ettei se siirrä ratkaistavakseen virastokollegion 2.2.2017 tekemää päätöstä virastonhoidon ohjeiden avioliitto-ohjeesta. Ehdotuksen asian siirtämisestä teki täysistunnon jäsen Tarja Kantola.

Vuonna 2013 hyväksyttyä avioliitto-ohjetta on päivitetty 1.3.2017 voimaan tulevan avioliittolain muutoksen johdosta. Päivityksessä on muun muassa selkiytetty esteiden tutkintaa ja kirkollisen vihkimisen edellytyksiä sekä avioliiton siunaamista koskevia ohjekohtia. Ohje on suunnattu seurakunnille ja keskusrekistereille.

Kirkkojärjestyksen mukaan virastokollegion käsittelemän asian siirtämisestä kirkkohallituksen ratkaistavaksi voi päättää kirkkohallitus, arkkipiispa tai kirkkohallituksen viraston johtava viranhaltija.

Kirkollinen vihkimiskäytäntö ei muutu avioliittolain muutoksen myötä

  • Posted on February 21, 2017 at 15:01

shiny_rings

Maaliskuun alussa Suomessa tulee voimaan avioliittolaki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihkimisen ehdoista ei ole tehty uusia päätöksiä.

Kirkollinen vihkiminen ei siis ole mahdollinen samaa sukupuolta oleville, kun laki muuttuu. Pappi tai muu seurakunnan työntekijä voi rukoilla siviiliavioliiton solmineiden kanssa ja heidän puolestaan. Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa paikallisen tavan mukaan.

On odotettavissa, että käytännön toimintatavat avioliittoon juhlaan osallistumisessa ja rukoushetkissä vaihtelevat seurakunnasta ja papista riippuen. Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa.

Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua.

Erilaisia toiveita kirkon suunnasta avioliittokysymyksessä
Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. Vihkivälle papille mahdollisesti koituvien seuraamusten arviointi kuuluu sen hiippakunnan tuomiokapitulille, jonka alaisuudessa kyseinen pappi työskentelee.

Kirkon jäsenillä, papistolla ja piispoillakin on keskenään erilaisia käsityksiä siitä, mihin suuntaan kirkon tulisi edetä avioliittokysymyksessä. Osa tahtoo muuttaa kirkon avioliittokäsitystä, osa tahtoo pitäytyä nykyisessä.

Yleisesti uskotaan, että kirkon avioliittokäsityksen muuttuminen veisi joka tapauksessa vuosia. Jo pelkkä päätöksentekoprosessi vie aikaa.

Kirkon vihkimiskäytäntöihin liittyvistä muutoksista voisi päättää kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous. Esityksiä kirkolliskokoukseen voivat tehdä piispainkokous, kirkkohallitus ja hiippakuntavaltuustot sekä kirkolliskokousedustajat itse.

Vuoden 2017 toukokuun kirkolliskokoukseen aiotut esitykset tulee jättää maaliskuun 2017 loppuun mennessä. Avioliittoasian kaltaisiin päätöksiin tarvitaan kirkolliskokouksen kaksinkertainen käsittely ja kirkolliskokousedustajien ¾ enemmistön tuki. 

Kirkossa on parhaillaan tekeillä selvitys avioliittoon vihkimisen merkityksestä ja eri vaihtoehtojen vaikutuksesta kirkolle. Yhtenä vaihtoehtona on pohdittu myös vihkimisoikeudesta luopumista. Selvitys valmistuu lokakuun lopussa 2017 ja edennee kirkolliskokoukseen toukokuussa 2018.

Lisää kirkon avioliittokäsityksestä 

http://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/avioliittolaki

http://evl.fi/kysymyksia-ja-vastauksia

Minna Toivasesta Pielaveden seurakunnan uusi diakoni

  • Posted on January 19, 2017 at 12:51

Pielaveden seurakuntaneuvosto on kokouksessaan 18.1.2017 valinnut yksimielisesti Pielaveden seurakunnan 2. diakonian virkaan sosionomi-diakoni Minna Toivasen.

Toivanen aloittaa virassa maaliskuun 1. päivänä. Virkaan oli yhteensä 7 hakijaa, joista yksi perui hakemuksensa.

Kirkon jäsenmäärän kehitys edellisvuoden kaltaista

  • Posted on January 16, 2017 at 15:26

IMG_2651

Kuva: Kerttu Vali

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä oli vuoden 2016 lopussa tarkistettujen tietojen mukaan 3 956 277.

Kirkkoon kuuluu 71,9 prosenttia suomalaisista. Kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä laski vuoden takaisesta yhden prosenttiyksikön.

Kaikkiaan noin 50 100 suomalaista erosi viime vuoden aikana kirkon jäsenyydestä, samalla noin 17 000 liittyi kirkkoon. Vuoden 2016 aikana kastettiin 36 600 alle 1-vuotiasta, ja kirkon jäsenistä kuoli 44 800.

Jäsenmäärän kokonaismuutos vuonna 2016 oli jokseenkin saman suuntainen kuin vuonna 2015. Tuolloin kirkkoon liittyi 17 600 henkilöä, eronneita oli 45 200. Vuoden 2015 aikana kuoli 44 000 kirkon jäsentä ja kastettiin 38 700 alle 1-vuotiasta.

Nuoret aikuiset aktiivisimpia liittyjiä sekä eroajia

Kirkkoon liittyjissä aktiivisimpia olivat 30−39-vuotiaat miehet sekä 20−29-vuotiaat naiset. Lähes puolet (48 %) kaikista liittyneistä kuului näihin ikäluokkiin. Kirkosta erosivat eniten 20−29-vuotiaat, joita oli 29 prosenttia kaikista eronneista.

”Kirkkoon liittymisen ja eroamisen kannalta keskeisin ikäryhmä on edellisten vuosien tapaan alle kolmekymppiset, jotka muuttavat herkimmin kantaansa jäsenyydestä suuntaan tai toiseen. Kirkosta eroaminen varsinkin perheenperustamisiässä heijastuu usein kasteiden vähenemiseen. Toisaalta juuri perhetapahtumat pitävät yllä yhteyttä kirkkoon”, tutkija Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta sanoo.

Jyväskylä edelleen suurin seurakunta

Jyväskylän seurakunta jatkaa väkimäärältään suurimpana seurakuntana. Jyväskylässä kirkon jäseniä on kaikkiaan 95 606. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 95 799. Pienin on Pohjanmaalla sijaitseva ruotsinkielinen saaristoseurakunta Bergö församling, jossa jäseniä oli vuoden lopussa 414. Seurakunta kasvoi edellisvuoteen verrattuna kolmella jäsenellä.

”Vaikka kirkosta eroaminen on ennen kaikkea suurten kaupunkiseurakuntien ilmiö, väestö kasvaa muuttoliikkeen myötä eniten kaupungeissa. Tämä näkyy myös suurten seurakuntien jäsenmäärien kasvuna”, Salminen toteaa.