Displaying 1 - 10 of 612 entries.

:LUE SAARNA: Arkkipiispa Kari Mäkinen: Suomi ja Eurooppa tarvitsevat edelleen kirkkojen yhteistä työtä ihmisarvon puolesta

  • Posted on October 15, 2017 at 15:00

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Arkkipiispa Kari Mäkinen toteaa, että myös tämän hetken Suomessa ja Euroopassa tarvitaan kirkkojen ja kristittyjen yhteistyötä, jota on toteutettu jo sadan vuoden ajan. Mäkinen saarnasi Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) satavuotisjuhlamessussa Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 15. lokakuuta.

Ekumeeninen liike sai alkunsa aikana, jota leimasi muun muassa kahden maailmansodan aiheuttama mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Sen keskellä kirkot ja kristityt havahtuivat, että Jumalan rakkaudesta puhumisen lisäksi on toimittava yhdessä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tämän päivän julmuus on Mäkisen mukaan hienovaraisempaa: ”Julmuus tuntuu puheiden kovenemisena, viholliskuvien ja epäluulon astumisena luottamuksen tilalle. Se kohdistuu erityisesti suojattomimmassa asemassa oleviin, yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle joutuneisiin, joista puhutaan uhkana tai taakkana.”

Kirkkojen yhteinen työ on näkynyt esimerkiksi ruuan jakamisena köyhyyden kanssa kamppaileville tai asettumisena turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja paperittomien tueksi.

”Sitä tarvitaan, jotta rakkaus, oikeudenmukaisuus ja jokaisen ihmisen luovuttamaton arvo Jumalan kuvana eivät jää hempeäksi ja harmittomaksi puheeksi”, Mäkinen sanoi.

Kärsivällisyyttä, kuuntelua ja teologista työskentelyä

Suomalaisen ekumenian pitkästä historiasta huolimatta Mäkisen mukaan on yhä todellista niin kirkkojen kesken kuin kirkkojen sisälläkin, että toisen ajattelutavan edustaja ei tule kuulluksi, ymmärretyksi eikä otetuksi todesta.

Yhteinen ekumeeninen matka nykypäivään on hänen mukaansa vaatinut runsaasti kärsivällisyyttä, tarkkaa kuuntelemista ja halua tunnistaa toisen tapa uskoa sekä runsaasti teologista työskentelyä.

”Oikeassa olemisen tarpeen sijaan on tarvittu keskittymistä rakkauteen ja toisen kunnioittamiseen. Vierustoveri, joka ammentaa toisesta kristillisestä traditiosta, ei ole uhka tai kilpailija, vaan kumppani, sisko tai veli Kristuksessa.”

Rakkauden ja julmuuden vuosisata

Saarna Helsingin tuomiokirkossa 15.10.2017, arkkipiispa Kari Mäkinen

SEN 100 vuotta

Mark. 12: 28–34

Kokonainen vuosisata. Sadan vuoden matka on tuonut meidät tähän. Varovaisesta, tunnustelevasta alusta on kasvanut tällainen suomalaisen ekumenian yhteinen juhla, eri kristillisten perinteiden rikas läsnäolo. Tässä on yhteinen rukous ja yhteinen kiitos, ei vielä yhteinen ehtoollisen juhlapöytä, mutta yhteinen jumalanpalvelus, yhteinen rukous ja yhteinen kiitos.

Tähän juhlaan sopii hyvin evankeliumiteksti, jonka äsken kuulimme. Rakkauden kaksoiskäsky.

Juuri tämän kohdan edellä on käyty kiivas väittely Jeesuksen ja saddukeusten välillä. Sellaisiin Jeesus joutui tämän tästä myös fariseusten ja lainopettajien kanssa. Näille kyse oli Jumalan tahdon, uskon ja elämän tulkinnasta: kuka on oikeassa, kuka tuntee Jumalan tahdon.

Kirkkojen historiassa vastaava asetelma on toistunut. Oikean tulkinnan omistamisen tarve on vienyt hioutuneeseen teologiseen argumentointiin, jossa toinen on haluttu peitota niin kuin Jeesus voitti väittelyssä vastustajansa. Se on näkynyt myös vähättelynä ja toisten ohittamisena; kuulluksi, ymmärretyksi ja todesta otetuksi tulemisen puute on kirkkojen kesken ja kirkkojen sisällä yhä todellista, valitettavasti. Äsken luetussa evankeliumitekstissä keskustelu on toisenlaista.

Lainopettajan kysymys Jeesukselle on suora ja kiertelemätön: Mikä käsky on tärkein? Siis: Missä on kaiken ydin? Kysymyksessä kuuluu tuskastuminen siihen, että väitellään epäolennaisista. Ja Jeesus vastaa yhtä suoraan ja kiertelemättä: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi; ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja miten reagoi kysyjä? Hän ei ryhdy kiistelemään sanamuodoista. Hän toistaa omin sanoin rakkauden kaksoiskäskyn todeten: aivan, tässä on ydin. Tähän Jeesus: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.

Ekumeenisen liikkeen vuosisata on ollut tällaisen keskustelun opettelemista: halua tunnistaa toisissa sama uskon ydin. Tästä meillä yhteisesti on kyse: rakkaudesta, Jumalasta ja ihmisestä; tästä, jonka lainopettaja tunnisti omasta perinteestään ja jonka Kristus toi itsessään todelliseksi ja näkyväksi.

Århundradet har fört oss hit. Det har behövts och behövs fortsättningsvis mycket tålamod, noggrant lyssnande och vilja att känna igen den andres sätt att tro, mycket teologiskt arbete, mycket skrotande av fördomar och fiendebilder och i stället för behovet att ha rätt en fokusering på kärlek och respekt för den andre. Bänkgrannen som öser ur en annan kristen tradition är inte ett hot eller en konkurrent utan en partner, en syster eller broder i Kristus.

Me kirkkoina ja kristittyinä emme kuitenkaan ole täällä vain toisiamme varten ja keskinäistä yhteyttä varten vaan maailman elämää varten. Ekumeenisen liikkeen vuosisata on ollut myös julma vuosisata. Kaksi maailmansotaa, mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä, toivottomuutta ja rikkonaisuutta. Sen keskellä kirkot ja kristityt ovat havahtuneet: nyt ei riitä Jumalan rakkaudesta puhuminen, nyt on toimittava yhdessä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, jotta rakkauden kaksoiskäsky ei jauhautuisi tyhjäksi tämän maailman valtojen kovien lakien alla.

Tällä hetkellä elämme kirkkoina ja kristittyinä ympäristössä, jossa julmuus on hienovaraisempaa. Se tuntuu puheiden kovenemisena, viholliskuvien ja epäluulon astumisena luottamuksen tilalle. Se kohdistuu erityisesti suojattomimmassa asemassa oleviin, yhteiskunnan laidalle tai ulkopuolelle joutuneisiin, joista puhutaan uhkana tai taakkana. Tässä todellisuudessa on tarvittu ja tarvitaan

kirkkojen ja kristittyjen yhteistä ääntä ja työtä niin Suomessa kuin Euroopassa. Se on näkynyt yhtä hyvin ruuan jakamisena köyhyyden kanssa kamppaileville kuin asettumisena turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja paperittomien tueksi. Sitä tarvitaan, jotta rakkaus, oikeudenmukaisuus ja jokaisen ihmisen luovuttamaton arvo Jumalan kuvana eivät jää hempeäksi ja harmittomaksi puheeksi. Siksikin on hyvä ja paikallaan, että kun tulemme yhteen Jumalan eteen, Jeesuksen sanat meille ovat juuri rakkauden kaksoiskäsky. Se on vahva ja syvällä tavalla rohkaiseva.

Ekumeenisen liikkeen tunnus on tyylitelty laiva, jonka mastona on risti. Minusta on hyvä niin. Tunnus ei ole valo, joka loistaa rakkautena kaikille muille kulkijoille, ei majakka, joka näyttää tietä, ei kirkas kajastus, jota kohti ponnistelemme. Kirkkoina ja kristittyinä emme katso elämän todellisuutta ulkopuolelta tai yläpuolelta. Tunnus on risti, joka purjehtii samoja meriä kuin muutkin laivat, samoissa myrskyissä, samojen syvyyksien päällä, saman taivaan alla.

Risti on Kristuksen risti. Tässä laivassa kulkeminen merkitsee suostumista kanssakärsimiseen ja keskeneräisyyteen.

Det som djupast sett förenar oss är inte en gemensam förståelse av tron, inte ett gemensamt arbete i kärlek. Det som på djupet förenar oss är att vi är beredda att vara beroende av kärlek och ta emot kärlek. Därför kommer vi tillsammans inför Gud.

Se mikä meitä syvimmin yhdistää, ei ole yhteinen uskonymmärrys, ei yhteinen rakkauden työ. Syvimmin meitä yhdistää suostuminen rakkauden tarvitsijoiksi ja vastaanottajiksi. Siksi tulemme yhdessä Jumalan eteen.

Rakkauden kaksoiskäskyn jälkeen evankeliumi toteaa: Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. Kaikki oli siinä sanottu.

**

 

Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle 1.6.2018

  • Posted on August 9, 2017 at 11:56

arkkipiispa_talon_edessa_pieni

Kuva: Arkkipiispan kanslia

Vuodesta 2010 alkaen arkkipiispana toiminut Kari Mäkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle 1.6.2018. Järjestyksessään neljästoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa saavuttaa eläkeiän ensi keväänä.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsitteli asian tänään kokouksessaan ja päätti uuden arkkipiispan vaalista. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2018. Tuomiokapitulin päätöksen mukaan arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, toinen vaali käydään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken torstaina 1.3.2018.

Äänioikeus arkkipiispan vaaleissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.

Kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennetään vaalin tulosta laskettaessa, jotta muiden hiippakuntien ja kokonaiskirkon vaikutus arkkipiispan vaalissa on vahvempi. Uudistuksen taustalla on arkkipiispan kokonaiskirkon tehtävien ja niiden merkityksen kasvu.

Arkkipiispaehdokkaan on oltava Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihitty pappi. Ehdokkaan voi asettaa valitsijayhdistys, jonka muodostaa vähintään 30 vaalissa äänioikeutettua henkilöä. Ehdokasasettelun aikataulu päätetään myöhemmin.

Ensi sunnuntai on kesän vilkkain konfirmaatiopäivä

  • Posted on June 16, 2017 at 14:06

book-2028317_640

Kirkot ympäri Suomen täyttyvät tulevana sunnuntaina iloisesta juhlaväestä kesän vilkkaimpana konfirmaatiopäivänä. Konfirmaatio on rippikoululaisten, heidän läheistensä ja koko seurakunnan juhla. Rippikoulun päättävään jumalanpalvelukseen osallistuu vuosittain puoli miljoonaa ihmistä.

Konfirmaatiojuhla on viime aikoina kehittynyt yhä nuorilähtöisempään suuntaan.

”On tärkeää, että nuorten kädenjälki näkyy konfirmaatiojumalanpalveluksissa. Ilo ja positiivisuus välittyvät parhaalla mahdollisella tavalla, kun nuoret saavat itse olla suunnittelemassa ja toteuttamassa heille merkityksellistä juhlaa”, Kirkkohallituksen rippikouluasiantuntija Jari Pulkkinen toteaa.

Rippikoululaisten ja isosten lisäksi myös kummeilla on konfirmaatiossa tärkeä tehtävä. Kummi tai nuoren muu läheinen saa olla alttarilla siunaamassa konfirmoitavaa.

Sukulaisten ja ystävien osallistuminen juhlaan on nuorelle tärkeää.

”Aika hyvillä fiiliksillä odotan konfirmaatiota. Se on ihan mukavaa, että kaikki sukulaiset tulee kattoon, mut vähän jännittää”, sunnuntaina Malmin kirkossa konfirmoitava Melissa Salkosalmi kertoo.

Suurimmissa seurakunnissa kirkot täyttyvät konfirmaatiovieraista lähes kesän jokaisena sunnuntaina.

Rippikoulu on säilynyt Suomessa elinvoimaisena ja vahvana osana suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2016 rippikouluprosentti oli 85,8 %, vuotta aiemmin vastaava luku oli 83,5%.


Konfirmaatio
Rippikoulu-uudistus 2017

Eija Murto valittiin Anjalankosken seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi

  • Posted on June 13, 2017 at 16:02

Anjalankosken seurakunnan kappalainen Eija Murto valittiin sunnuntaina 11. kesäkuuta pidetyissä kirkkoherranvaaleissa Anjalankosken seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi.

Vaaleissa ehdolla oli Murron lisäksi Kotka-Kymin seurakunnan kappalainen Tuomi Larvi. Kirkkoherranvaaleissa annettiin yhteensä 477 ääntä, joista Murto sai 429 ja Larvi 56 ääntä. Kaksi ääntä hylättiin. Vaalien äänestysprosentti oli 5,2. Tuomiokapituli antaa viranhoitomääräyksen valitusajan jälkeen.

Anjalankosken nykyinen kirkkoherra Heikki Heinonen jää eläkkeelle elokuussa.

Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi kirkollisen tilanteen murroksessa

  • Posted on May 29, 2017 at 13:26

cologne-524243_960_720

Mitä paremmin teet työsi, sitä varmemmin saat tehdä vielä paljon lisääkin. Yhteisö tunnistaa nopeasti taitavan ja osaavan työntekijän ja hänellä riittää kysyntää. Mitä tämänkaltainen tilanne merkitsee uransa alkupuolella olevan papin kohdalla?

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja -sarjassa ilmestyneessä Ihanteet uusiksi -tutkimuksessa paneudutaan nuoren papin työuran alkuvaiheen kuormitusilmiöihin. Aineistona ovat kahden kriisistään selviytyneen nuoren papin tarinat. Molemmat pohtivat tutkijoiden kanssa käsityksiään papin roolista, tehtävästä ja identiteetin muutoksista vuosien varrella.

Työuran alku sisälsi molemmilla papeilla suurta innostusta. Mitä paremmin nuoret papit hoitivat kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia, sitä enemmän heidän panokseltaan myös odotettiin. Työpäivät venyivät ja perhetilanne pienten lasten kanssa vaati aikansa. Jaksaminen joutui suorituspaineessa koetukselle ja uran alkuinnostus taittui rutinoitumiseksi ja suorittamiseksi. Elämänkaarimetodilla tutkijat pääsivät paneutumaan tutun tarinan takana oleviin prosesseihin.

Tutkimuksessa nousee esiin kirkollisen tilanteen murros. Uskonnollisen ilmapiirin muututtua yhä monikulttuurisemmaksi nuorilla papeilla ei ole käytettävissään selvärajaista, profession tuottamaa roolimallia eikä yhteisön yhteistä totuuskäsitystä. Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi, kun kaikista uskonnollisista näkemyksistä on tullut neuvottelunvaraisia ja usein kyseenalaistettuja.

Tutkimus pureutuu papin sisäiseen dialogiin ristiriidan keskellä. Huolellisesta yrittämisestä huolimatta nuori pappi ei lopulta kyennyt täyttämään häneen kohdistettuja joskus epärealistisia odotuksia. Molemmat tekivät oman ratkaisunsa, jossa määräävänä periaatteena oli tarve säilyttää kokemus työn mielekkyydestä. Toinen päätyi tekemään urakäännöksen ja siirtyi pois papin töistä konsultoinnin piiriin. Toinen päätyi uudelleenarvioimaan loppuunpalamisen jälkeen suhdettaan papin työhön.

Tutkimuksen tekijät TT Heikki Salomaa ja YTT, KL Visa Tuominen työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa ja ovat tätä ennen kumpikin tahollaan ja yhdessä tutkineet akateemisten työurien alkuvaiheita.

Tutkimus on ladattavissa Kirkon tutkimuslaitoksen verkkojulkaisuja -sivulta: http://sakasti.evl.fi/verkkojulkaisu52

Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä

  • Posted on May 23, 2017 at 14:18

19.14547.512.08 Helluntai LA PENTECOSTE treviso1500venezia1571(Paris Bordone)

Kirkon kuvapankki / Marco Peretto

Helluntaita vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että heidän ylleen vuodatettaisiin voima korkeudesta. Vaikka Jeesus ei enää olisi opetuslasten luona, Pyhä Henki olisi heidän kanssaan aina.

Kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vietettiin juutalaisten helluntaita, sadonkorjuun ja lain saamisen juhlaa, ja Jerusalemiin oli kokoontunut paljon väkeä. Silloin Pyhä Henki laskeutui heidän ylleen ja sai ihmiset puhumaan kielillä. Vaikka ihmiset puhuivat eri kieliä, he ymmärsivät toisiaan.

Opetuslapset ajattelivat Jeesuksen lupauksen toteutuneen ja alkoivat kertoa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Heidän joukkonsa kasvoi joka päivä ja he kokoontuivat rukoilemaan yhdessä. Niin syntyi ensimmäinen seurakunta.

Helluntai on Pyhän Hengen juhla, joten kirkollinen väri on punainen: Hengen, uskon ja rakkauden väri. Punainen on myös uskon tunnustamisen väri, sillä monet kristityt ovat vuodattaneet verta uskonsa vuoksi. Pyhän Hengen voimasta kertoo, että aiemmin pelokkaista opetuslapsista tulikin rohkeita ilosanoman levittäjiä. Tulenliekki symboloi Pyhän Hengen puhdistavaa vaikutusta. Se liittyy myös Pyhällä Hengellä ja tulella kastamiseen. Lisäksi puhutaan opetuslasten ”hengen tulesta” eli uskon rohkeudesta.

Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Monissa kielissä helluntain nimi juontuu kreikan sanasta “pentekoste”, joka tarkoittaa viidettäkymmenettä. Suomen sana helluntai tulee ruotsin pyhää päivää merkitsevästä ilmauksesta ”helig dag”. Tänä vuonna helluntai on 4.6.

Lutherin kynästä

Luther kirjoittaa helluntaista tekstissä, jossa hän käsittelee helluntain evankeliumia.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27)

”Te etsitte ja kaipaatte rauhaa, joskin väärällä tavalla. Te etsitte rauhaa, jonka maailma antaa, ette Kristuksen rauhaa. Tietäkää, että Jumala toimii ihmeellisellä tavalla kansansa keskuudessa. Hän lähettää rauhansa rauhattomuuden keskelle. Hän lähettää rauhansa kaikkien kiusausten keskelle sanoen: ”Vallitse vihollisten keskellä!” Hänen rauhansa ei ole rauhaa, jota kukaan tai mikään ei häiritse; sellainen on maailman antama rauha. Kristuksen rauhan omaava ihminen sietää oman rauhattomuutensa ja muiden aiheuttaman rauhan rikkomisen tyynesti ja levollisesti. Te saatte lausua Israelin tavoin: ”Rauhaa, rauhaa, vaikka rauhaa ei olekaan.” Voitte jopa sanoa yhdessä Kristuksen kanssa: ”Risti, risti, mutta ristiä ei ole.” Kun iloiten sanotte: ”Siunattu risti, sinun vertaistasi ei ole”, risti lakkaa olemasta risti. ” (Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 64).

Parhaillaan vietettävä reformaation merkkivuosi näkyy vuoden 2017 kirkkovuositiedotteissa, joissa julkaistaan Martti Lutherin kirjoituksia. 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään.

”Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Hyvin usein postillojen tekstit vastaavat meidän nykyisen kirkkovuotemme tekstejä. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen”, kertoo Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi.

Vuoden 2017 aikana julkaistavat Lutherin kirkkovuotta käsittelevät lainaukset valitsee Kari Kopperi.

Kauneimmat Joululaulut tuotti ennätystuloksen unohdetuille lapsille

  • Posted on March 10, 2017 at 14:54

kauneimmat-joululaulut-2016_vihkon-kansi

Seurakuntien ja Suomen Lähetysseuran yhteistyössä järjestämät tuhannet Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet täyttävät kirkot joulun alla. Lähetysseura painatti viime jouluksi 800 000 lauluvihkosta.

Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut keräsi viime jouluna kaikkien aikojen ennätystuloksen, runsaat 1 090 000 euroa. Varat käytetään unohdettujen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi kehitysmaissa.

Summa ylittää runsaalla 50 000 eurolla aiemman ennätyksen vuodelta 2011. Kaiken kaikkiaan tämä oli neljäs kerta, kun Kauneimmissa Joululauluissa päästiin yli miljoonan euron.

Keräystuloksesta valtaosa muodostuu seurakuntien järjestämissä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätyistä kolehdeista. Kauneimpia Joululauluja on laulettu jo yli neljäkymmentä vuotta. Ne ovat tärkeä osa suomalaisten jouluperinteitä. Kauneimpia Joululauluja lauletaan suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja myös ulkosuomalaisten parissa.

Juutalaisvastaisuus luultua yleisempää Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933

  • Posted on March 8, 2017 at 15:01

757-1232906419B2Gp

Tuore väitöstutkimus osoittaa, että antisemitismi oli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ensimmäisen maailmansodan jälkeen huomattavasti laajemmin hyväksytty ilmiö kuin aiemmin on tiedetty. Juutalaisvastaisuus pohjautui kristilliseen historiakäsitykseen.

Paavo Ahonen on tutkinut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeisten toimijoiden näkemyksiä juutalaisista vuosina 1917–1933 ja erityisesti heidän juutalaisvastaisia ajatuksiaan.

Aiemmin aiheeseen on viitattu lähinnä osana muuta historiantutkimusta, ja erityisesti 1920-luvun taitteen juutalaisvastainen ilmapiiri kirkossa on ollut tähän saakka täysin kartoittamatta.

− Tutkimusaineistoni osoittaa, että kirkon piirissä esitettiin jyrkkiäkin juutalaisvastaisia näkemyksiä. Esimerkiksi viisi tuon ajan kuudesta suomenkielisestä piispasta esitti antisemitistisiä ajatuksia ja lähes kaikki keskeiset kirkonmiehet hyväksyivät aikakauden maltilliseen antisemitismiin sisältyvän käsityksen juutalaisten kasvavasta vaikutusvallasta, väittelijä kertoo.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi ei ollut kansainvälisestä politiikasta ja maailman tapahtumista irrallinen ilmiö

Ahosen mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa esiintynyt antisemitismi oli taustaltaan uskonnollista ja sitä perusteltiin osana kristillistä historiantulkintaa, jossa juutalaiset olivat kirouksen alainen kansa. Heitä syytettiin kirkollisessa opetuksessa ulkokultaisesta uskonharjoituksesta jopa Kristuksen tappamiseen.

Vain muutamissa tapauksissa kyse oli puhtaasti poliittiseen tai kansalliseen ajatteluun liittyvästä juutalaisvastaisuudesta, sillä kirkossa tämänkaltaiset modernin antisemitismin käsitykset kytkeytyivät osaksi uskonnollista juutalaiskuvaa.

− Kirkon piirissä ei esitetty rotujen välistä hierarkiaa, jossa juutalaiset olisivat olleet alempi rotu. Juutalaisvastaisia toimia tai juutalaisten elämään vaikuttavia rajoituksia ei myöskään suunniteltu, eikä niihin yllytetty, väittelijä huomauttaa.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi oli sidoksissa oman aikansa maailman tapahtumiin, juutalaisvastaisen aatteen liikkeisiin sekä kirkon sisäiseen keskusteluun ja dynamiikkaan.

− Yksikään kirkon keskeisistä toimijoista ei pitänyt itseään antisemiittinä, sillä antisemitismi käsitteenä ymmärrettiin nykyistä rajatummin juutalaisvihana ja poliittisena liikkeenä, joka pyrki rajaamaan juutalaisten oikeuksia. Vaikka toisaalta vihanpidosta sanouduttiin selkeästi irti, ei yksikään keskeinen kirkollinen vaikuttaja julkisesti kyseenalaistanut vallitsevaa käsitystä juutalaisten kielteisistä piirteistä ja toimintatavoista, Ahonen kuvailee tilannetta.

Tutkimuksen lähteinä ovat olleet kirkolliset lehdet, teologinen ja uskonnollinen kirjallisuus ja pienpainatteet, kirkolliset pöytäkirjat sekä piispojen ja keskeisten kirkollisten järjestöjen arkistot.

Yleisen kirkkohistorian oppialaan lukeutuva väitöstilaisuus ”Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933″ järjestetään lauantaina 11. maaliskuuta 2017 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XIV.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Kuparinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Aila Lauha Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Maailman luterilaiset kirkot kokoontuvat Namibiaan toukokuussa

  • Posted on March 6, 2017 at 13:52

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla

Luterilaisen maailmanliiton (LML) 12. yleiskokous järjestetään 10.–16. toukokuuta Windhoekissa Namibiassa. Maailmassa on noin 75 miljoonaa luterilaista. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja on 145 kaikkiaan 98 maassa.

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla. Yleiskokous pidetään joka kuudes vuosi.

Reformaation merkkivuosi näkyy teemoissa

Yleiskokouksen teema on Jumalan armon vapauttamat (Liberated by God´s Grace). Teemalla liitytään 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation keskeisiin periaatteisiin. Yleiskokouksen alateemat koskettavat aikamme keskeisiä haasteita: pelastus – ei kauppatavaraa, luomakunta – ei kauppatavaraa, ihminen – ei kauppatavaraa.

Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan runtelemaan maailmaan. Vaikka moni asia on muuttunut 70 vuoden aikana, tuhotut kaupungit ja kymmenet miljoonat pakolaiset ovat kuitenkin yhä todellisuutta. Kirkkojen yhteisiä ponnisteluja oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta tarvitaan edelleen.

Namibian ja Suomen kirkoilla on pitkä yhteinen historia

Suomalaisella lähetystyöllä on yli 140-vuotinen historia Namibiassa. Lähetystyöntekijät työskentelivät pitkään Ambomaalla, maan pohjoisosassa. Suomalaiset perustivat Namibiaan evankelis-luterilaisen kirkon, kehittivät terveydenhuoltoa ja koulutustoimintaa pohjoisessa.

Namibian evankelis-luterilainen kirkko kasvaa voimakkaasti. Valtaosa maan asukkaista on kristittyjä.

Radiohartauksia on kuunneltu jo 85 vuoden ajan

  • Posted on February 27, 2017 at 14:02

radio-vector

Radiohartaudet ovat Yleisradion vanhimpia ohjelmia. Ensimmäinen radiohartaus lähetettiin pari päivää Mäntsälän kapinan jälkeen, maanantaina 7.3.1932 suorana Helsingin Vanhasta kirkosta.

Radiohartaudet ovat tuoneet hartauden koteihin ja arkeen 85 vuoden ajan. Ne ovat välittäneet toivoa kansakunnan suurien kriisien aikana: talvisodan aikaan, Estonian upotessa, lentokoneiden iskiessä torneihin.

Radiohartauksilla on kolme juhlaviikkoa

Yle Radio 1 kysyi juhlavuoden kunniaksi kuuntelijoilta ikimuistoisimpia hartauksia. Vastauksia tuli reilusti yli toista tuhatta. Toivehartauksia arkistoista kuullaan aamuhartauksissa kolmena juhlaviikkona: 6. – 10.3., 14. – 18.8., 11. – 15.12. Kuuntelijoiden toivepuhujia kuullaan hartauksissa pitkin vuotta.

Erikoisohjelma kuullaan 6.3. klo 18.30 Yle Radio 1:llä

Yle Radio 1 lähettää toimitetun erikoisohjelman radiohartauksista maanantaina 6.3. klo 18.30 – 19.00. Hartauksista puhumassa ovat emerituspiispa Voitto Huotari, Kirkon tiedotuskeskuksen entinen ohjelmapäällikkö Viena-Inkeri Lounela, pastori Kaisa Kariranta sekä Yle Radio 1:n ohjelmapäällikkö Kaj Färm. Ohjelmassa äänessä myös jo edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki (arkistohaastattelu). Toimittajina Hanna Paavilainen ja Anna Patronen.