Displaying 1 - 10 of 611 entries.

Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle 1.6.2018

  • Posted on August 9, 2017 at 11:56

arkkipiispa_talon_edessa_pieni

Kuva: Arkkipiispan kanslia

Vuodesta 2010 alkaen arkkipiispana toiminut Kari Mäkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle 1.6.2018. Järjestyksessään neljästoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa saavuttaa eläkeiän ensi keväänä.

Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsitteli asian tänään kokouksessaan ja päätti uuden arkkipiispan vaalista. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2018. Tuomiokapitulin päätöksen mukaan arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, toinen vaali käydään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken torstaina 1.3.2018.

Äänioikeus arkkipiispan vaaleissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.

Kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennetään vaalin tulosta laskettaessa, jotta muiden hiippakuntien ja kokonaiskirkon vaikutus arkkipiispan vaalissa on vahvempi. Uudistuksen taustalla on arkkipiispan kokonaiskirkon tehtävien ja niiden merkityksen kasvu.

Arkkipiispaehdokkaan on oltava Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihitty pappi. Ehdokkaan voi asettaa valitsijayhdistys, jonka muodostaa vähintään 30 vaalissa äänioikeutettua henkilöä. Ehdokasasettelun aikataulu päätetään myöhemmin.

Ensi sunnuntai on kesän vilkkain konfirmaatiopäivä

  • Posted on June 16, 2017 at 14:06

book-2028317_640

Kirkot ympäri Suomen täyttyvät tulevana sunnuntaina iloisesta juhlaväestä kesän vilkkaimpana konfirmaatiopäivänä. Konfirmaatio on rippikoululaisten, heidän läheistensä ja koko seurakunnan juhla. Rippikoulun päättävään jumalanpalvelukseen osallistuu vuosittain puoli miljoonaa ihmistä.

Konfirmaatiojuhla on viime aikoina kehittynyt yhä nuorilähtöisempään suuntaan.

”On tärkeää, että nuorten kädenjälki näkyy konfirmaatiojumalanpalveluksissa. Ilo ja positiivisuus välittyvät parhaalla mahdollisella tavalla, kun nuoret saavat itse olla suunnittelemassa ja toteuttamassa heille merkityksellistä juhlaa”, Kirkkohallituksen rippikouluasiantuntija Jari Pulkkinen toteaa.

Rippikoululaisten ja isosten lisäksi myös kummeilla on konfirmaatiossa tärkeä tehtävä. Kummi tai nuoren muu läheinen saa olla alttarilla siunaamassa konfirmoitavaa.

Sukulaisten ja ystävien osallistuminen juhlaan on nuorelle tärkeää.

”Aika hyvillä fiiliksillä odotan konfirmaatiota. Se on ihan mukavaa, että kaikki sukulaiset tulee kattoon, mut vähän jännittää”, sunnuntaina Malmin kirkossa konfirmoitava Melissa Salkosalmi kertoo.

Suurimmissa seurakunnissa kirkot täyttyvät konfirmaatiovieraista lähes kesän jokaisena sunnuntaina.

Rippikoulu on säilynyt Suomessa elinvoimaisena ja vahvana osana suomalaista nuorisokulttuuria. Vuonna 2016 rippikouluprosentti oli 85,8 %, vuotta aiemmin vastaava luku oli 83,5%.


Konfirmaatio
Rippikoulu-uudistus 2017

Eija Murto valittiin Anjalankosken seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi

  • Posted on June 13, 2017 at 16:02

Anjalankosken seurakunnan kappalainen Eija Murto valittiin sunnuntaina 11. kesäkuuta pidetyissä kirkkoherranvaaleissa Anjalankosken seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi.

Vaaleissa ehdolla oli Murron lisäksi Kotka-Kymin seurakunnan kappalainen Tuomi Larvi. Kirkkoherranvaaleissa annettiin yhteensä 477 ääntä, joista Murto sai 429 ja Larvi 56 ääntä. Kaksi ääntä hylättiin. Vaalien äänestysprosentti oli 5,2. Tuomiokapituli antaa viranhoitomääräyksen valitusajan jälkeen.

Anjalankosken nykyinen kirkkoherra Heikki Heinonen jää eläkkeelle elokuussa.

Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi kirkollisen tilanteen murroksessa

  • Posted on May 29, 2017 at 13:26

cologne-524243_960_720

Mitä paremmin teet työsi, sitä varmemmin saat tehdä vielä paljon lisääkin. Yhteisö tunnistaa nopeasti taitavan ja osaavan työntekijän ja hänellä riittää kysyntää. Mitä tämänkaltainen tilanne merkitsee uransa alkupuolella olevan papin kohdalla?

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja -sarjassa ilmestyneessä Ihanteet uusiksi -tutkimuksessa paneudutaan nuoren papin työuran alkuvaiheen kuormitusilmiöihin. Aineistona ovat kahden kriisistään selviytyneen nuoren papin tarinat. Molemmat pohtivat tutkijoiden kanssa käsityksiään papin roolista, tehtävästä ja identiteetin muutoksista vuosien varrella.

Työuran alku sisälsi molemmilla papeilla suurta innostusta. Mitä paremmin nuoret papit hoitivat kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia, sitä enemmän heidän panokseltaan myös odotettiin. Työpäivät venyivät ja perhetilanne pienten lasten kanssa vaati aikansa. Jaksaminen joutui suorituspaineessa koetukselle ja uran alkuinnostus taittui rutinoitumiseksi ja suorittamiseksi. Elämänkaarimetodilla tutkijat pääsivät paneutumaan tutun tarinan takana oleviin prosesseihin.

Tutkimuksessa nousee esiin kirkollisen tilanteen murros. Uskonnollisen ilmapiirin muututtua yhä monikulttuurisemmaksi nuorilla papeilla ei ole käytettävissään selvärajaista, profession tuottamaa roolimallia eikä yhteisön yhteistä totuuskäsitystä. Papin identiteetti on muuttunut erityisen vaativaksi, kun kaikista uskonnollisista näkemyksistä on tullut neuvottelunvaraisia ja usein kyseenalaistettuja.

Tutkimus pureutuu papin sisäiseen dialogiin ristiriidan keskellä. Huolellisesta yrittämisestä huolimatta nuori pappi ei lopulta kyennyt täyttämään häneen kohdistettuja joskus epärealistisia odotuksia. Molemmat tekivät oman ratkaisunsa, jossa määräävänä periaatteena oli tarve säilyttää kokemus työn mielekkyydestä. Toinen päätyi tekemään urakäännöksen ja siirtyi pois papin töistä konsultoinnin piiriin. Toinen päätyi uudelleenarvioimaan loppuunpalamisen jälkeen suhdettaan papin työhön.

Tutkimuksen tekijät TT Heikki Salomaa ja YTT, KL Visa Tuominen työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa ja ovat tätä ennen kumpikin tahollaan ja yhdessä tutkineet akateemisten työurien alkuvaiheita.

Tutkimus on ladattavissa Kirkon tutkimuslaitoksen verkkojulkaisuja -sivulta: http://sakasti.evl.fi/verkkojulkaisu52

Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä

  • Posted on May 23, 2017 at 14:18

19.14547.512.08 Helluntai LA PENTECOSTE treviso1500venezia1571(Paris Bordone)

Kirkon kuvapankki / Marco Peretto

Helluntaita vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus oli sanonut opetuslapsilleen, että heidän ylleen vuodatettaisiin voima korkeudesta. Vaikka Jeesus ei enää olisi opetuslasten luona, Pyhä Henki olisi heidän kanssaan aina.

Kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen vietettiin juutalaisten helluntaita, sadonkorjuun ja lain saamisen juhlaa, ja Jerusalemiin oli kokoontunut paljon väkeä. Silloin Pyhä Henki laskeutui heidän ylleen ja sai ihmiset puhumaan kielillä. Vaikka ihmiset puhuivat eri kieliä, he ymmärsivät toisiaan.

Opetuslapset ajattelivat Jeesuksen lupauksen toteutuneen ja alkoivat kertoa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Heidän joukkonsa kasvoi joka päivä ja he kokoontuivat rukoilemaan yhdessä. Niin syntyi ensimmäinen seurakunta.

Helluntai on Pyhän Hengen juhla, joten kirkollinen väri on punainen: Hengen, uskon ja rakkauden väri. Punainen on myös uskon tunnustamisen väri, sillä monet kristityt ovat vuodattaneet verta uskonsa vuoksi. Pyhän Hengen voimasta kertoo, että aiemmin pelokkaista opetuslapsista tulikin rohkeita ilosanoman levittäjiä. Tulenliekki symboloi Pyhän Hengen puhdistavaa vaikutusta. Se liittyy myös Pyhällä Hengellä ja tulella kastamiseen. Lisäksi puhutaan opetuslasten ”hengen tulesta” eli uskon rohkeudesta.

Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Monissa kielissä helluntain nimi juontuu kreikan sanasta “pentekoste”, joka tarkoittaa viidettäkymmenettä. Suomen sana helluntai tulee ruotsin pyhää päivää merkitsevästä ilmauksesta ”helig dag”. Tänä vuonna helluntai on 4.6.

Lutherin kynästä

Luther kirjoittaa helluntaista tekstissä, jossa hän käsittelee helluntain evankeliumia.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh. 14:27)

”Te etsitte ja kaipaatte rauhaa, joskin väärällä tavalla. Te etsitte rauhaa, jonka maailma antaa, ette Kristuksen rauhaa. Tietäkää, että Jumala toimii ihmeellisellä tavalla kansansa keskuudessa. Hän lähettää rauhansa rauhattomuuden keskelle. Hän lähettää rauhansa kaikkien kiusausten keskelle sanoen: ”Vallitse vihollisten keskellä!” Hänen rauhansa ei ole rauhaa, jota kukaan tai mikään ei häiritse; sellainen on maailman antama rauha. Kristuksen rauhan omaava ihminen sietää oman rauhattomuutensa ja muiden aiheuttaman rauhan rikkomisen tyynesti ja levollisesti. Te saatte lausua Israelin tavoin: ”Rauhaa, rauhaa, vaikka rauhaa ei olekaan.” Voitte jopa sanoa yhdessä Kristuksen kanssa: ”Risti, risti, mutta ristiä ei ole.” Kun iloiten sanotte: ”Siunattu risti, sinun vertaistasi ei ole”, risti lakkaa olemasta risti. ” (Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 64).

Parhaillaan vietettävä reformaation merkkivuosi näkyy vuoden 2017 kirkkovuositiedotteissa, joissa julkaistaan Martti Lutherin kirjoituksia. 31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään.

”Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Hyvin usein postillojen tekstit vastaavat meidän nykyisen kirkkovuotemme tekstejä. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen”, kertoo Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi.

Vuoden 2017 aikana julkaistavat Lutherin kirkkovuotta käsittelevät lainaukset valitsee Kari Kopperi.

Kauneimmat Joululaulut tuotti ennätystuloksen unohdetuille lapsille

  • Posted on March 10, 2017 at 14:54

kauneimmat-joululaulut-2016_vihkon-kansi

Seurakuntien ja Suomen Lähetysseuran yhteistyössä järjestämät tuhannet Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudet täyttävät kirkot joulun alla. Lähetysseura painatti viime jouluksi 800 000 lauluvihkosta.

Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut keräsi viime jouluna kaikkien aikojen ennätystuloksen, runsaat 1 090 000 euroa. Varat käytetään unohdettujen ja heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi kehitysmaissa.

Summa ylittää runsaalla 50 000 eurolla aiemman ennätyksen vuodelta 2011. Kaiken kaikkiaan tämä oli neljäs kerta, kun Kauneimmissa Joululauluissa päästiin yli miljoonan euron.

Keräystuloksesta valtaosa muodostuu seurakuntien järjestämissä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätyistä kolehdeista. Kauneimpia Joululauluja on laulettu jo yli neljäkymmentä vuotta. Ne ovat tärkeä osa suomalaisten jouluperinteitä. Kauneimpia Joululauluja lauletaan suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja myös ulkosuomalaisten parissa.

Juutalaisvastaisuus luultua yleisempää Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933

  • Posted on March 8, 2017 at 15:01

757-1232906419B2Gp

Tuore väitöstutkimus osoittaa, että antisemitismi oli Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ensimmäisen maailmansodan jälkeen huomattavasti laajemmin hyväksytty ilmiö kuin aiemmin on tiedetty. Juutalaisvastaisuus pohjautui kristilliseen historiakäsitykseen.

Paavo Ahonen on tutkinut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskeisten toimijoiden näkemyksiä juutalaisista vuosina 1917–1933 ja erityisesti heidän juutalaisvastaisia ajatuksiaan.

Aiemmin aiheeseen on viitattu lähinnä osana muuta historiantutkimusta, ja erityisesti 1920-luvun taitteen juutalaisvastainen ilmapiiri kirkossa on ollut tähän saakka täysin kartoittamatta.

− Tutkimusaineistoni osoittaa, että kirkon piirissä esitettiin jyrkkiäkin juutalaisvastaisia näkemyksiä. Esimerkiksi viisi tuon ajan kuudesta suomenkielisestä piispasta esitti antisemitistisiä ajatuksia ja lähes kaikki keskeiset kirkonmiehet hyväksyivät aikakauden maltilliseen antisemitismiin sisältyvän käsityksen juutalaisten kasvavasta vaikutusvallasta, väittelijä kertoo.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi ei ollut kansainvälisestä politiikasta ja maailman tapahtumista irrallinen ilmiö

Ahosen mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa esiintynyt antisemitismi oli taustaltaan uskonnollista ja sitä perusteltiin osana kristillistä historiantulkintaa, jossa juutalaiset olivat kirouksen alainen kansa. Heitä syytettiin kirkollisessa opetuksessa ulkokultaisesta uskonharjoituksesta jopa Kristuksen tappamiseen.

Vain muutamissa tapauksissa kyse oli puhtaasti poliittiseen tai kansalliseen ajatteluun liittyvästä juutalaisvastaisuudesta, sillä kirkossa tämänkaltaiset modernin antisemitismin käsitykset kytkeytyivät osaksi uskonnollista juutalaiskuvaa.

− Kirkon piirissä ei esitetty rotujen välistä hierarkiaa, jossa juutalaiset olisivat olleet alempi rotu. Juutalaisvastaisia toimia tai juutalaisten elämään vaikuttavia rajoituksia ei myöskään suunniteltu, eikä niihin yllytetty, väittelijä huomauttaa.

Kirkossa ilmennyt antisemitismi oli sidoksissa oman aikansa maailman tapahtumiin, juutalaisvastaisen aatteen liikkeisiin sekä kirkon sisäiseen keskusteluun ja dynamiikkaan.

− Yksikään kirkon keskeisistä toimijoista ei pitänyt itseään antisemiittinä, sillä antisemitismi käsitteenä ymmärrettiin nykyistä rajatummin juutalaisvihana ja poliittisena liikkeenä, joka pyrki rajaamaan juutalaisten oikeuksia. Vaikka toisaalta vihanpidosta sanouduttiin selkeästi irti, ei yksikään keskeinen kirkollinen vaikuttaja julkisesti kyseenalaistanut vallitsevaa käsitystä juutalaisten kielteisistä piirteistä ja toimintatavoista, Ahonen kuvailee tilannetta.

Tutkimuksen lähteinä ovat olleet kirkolliset lehdet, teologinen ja uskonnollinen kirjallisuus ja pienpainatteet, kirkolliset pöytäkirjat sekä piispojen ja keskeisten kirkollisten järjestöjen arkistot.

Yleisen kirkkohistorian oppialaan lukeutuva väitöstilaisuus ”Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933″ järjestetään lauantaina 11. maaliskuuta 2017 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditorio XIV.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Kuparinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Aila Lauha Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Maailman luterilaiset kirkot kokoontuvat Namibiaan toukokuussa

  • Posted on March 6, 2017 at 13:52

19.12690.512.Kari20Makinen--19[1]_257

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla

Luterilaisen maailmanliiton (LML) 12. yleiskokous järjestetään 10.–16. toukokuuta Windhoekissa Namibiassa. Maailmassa on noin 75 miljoonaa luterilaista. Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoja on 145 kaikkiaan 98 maassa.

Suomesta Namibiaan matkaa delegaatio arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla. Yleiskokous pidetään joka kuudes vuosi.

Reformaation merkkivuosi näkyy teemoissa

Yleiskokouksen teema on Jumalan armon vapauttamat (Liberated by God´s Grace). Teemalla liitytään 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation keskeisiin periaatteisiin. Yleiskokouksen alateemat koskettavat aikamme keskeisiä haasteita: pelastus – ei kauppatavaraa, luomakunta – ei kauppatavaraa, ihminen – ei kauppatavaraa.

Luterilainen maailmanliitto syntyi toisen maailmansodan runtelemaan maailmaan. Vaikka moni asia on muuttunut 70 vuoden aikana, tuhotut kaupungit ja kymmenet miljoonat pakolaiset ovat kuitenkin yhä todellisuutta. Kirkkojen yhteisiä ponnisteluja oikeudenmukaisuuden, rauhan ja sovinnon puolesta tarvitaan edelleen.

Namibian ja Suomen kirkoilla on pitkä yhteinen historia

Suomalaisella lähetystyöllä on yli 140-vuotinen historia Namibiassa. Lähetystyöntekijät työskentelivät pitkään Ambomaalla, maan pohjoisosassa. Suomalaiset perustivat Namibiaan evankelis-luterilaisen kirkon, kehittivät terveydenhuoltoa ja koulutustoimintaa pohjoisessa.

Namibian evankelis-luterilainen kirkko kasvaa voimakkaasti. Valtaosa maan asukkaista on kristittyjä.

Radiohartauksia on kuunneltu jo 85 vuoden ajan

  • Posted on February 27, 2017 at 14:02

radio-vector

Radiohartaudet ovat Yleisradion vanhimpia ohjelmia. Ensimmäinen radiohartaus lähetettiin pari päivää Mäntsälän kapinan jälkeen, maanantaina 7.3.1932 suorana Helsingin Vanhasta kirkosta.

Radiohartaudet ovat tuoneet hartauden koteihin ja arkeen 85 vuoden ajan. Ne ovat välittäneet toivoa kansakunnan suurien kriisien aikana: talvisodan aikaan, Estonian upotessa, lentokoneiden iskiessä torneihin.

Radiohartauksilla on kolme juhlaviikkoa

Yle Radio 1 kysyi juhlavuoden kunniaksi kuuntelijoilta ikimuistoisimpia hartauksia. Vastauksia tuli reilusti yli toista tuhatta. Toivehartauksia arkistoista kuullaan aamuhartauksissa kolmena juhlaviikkona: 6. – 10.3., 14. – 18.8., 11. – 15.12. Kuuntelijoiden toivepuhujia kuullaan hartauksissa pitkin vuotta.

Erikoisohjelma kuullaan 6.3. klo 18.30 Yle Radio 1:llä

Yle Radio 1 lähettää toimitetun erikoisohjelman radiohartauksista maanantaina 6.3. klo 18.30 – 19.00. Hartauksista puhumassa ovat emerituspiispa Voitto Huotari, Kirkon tiedotuskeskuksen entinen ohjelmapäällikkö Viena-Inkeri Lounela, pastori Kaisa Kariranta sekä Yle Radio 1:n ohjelmapäällikkö Kaj Färm. Ohjelmassa äänessä myös jo edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki (arkistohaastattelu). Toimittajina Hanna Paavilainen ja Anna Patronen.

Raamattu kannesta kanteen -ohjelma on jatkunut radiossa jo 20 vuotta

  • Posted on February 27, 2017 at 13:56

10403155_484614798380439_8988658058527555882_n

Raamattu kannesta kanteen -ohjelma kiinnostaa suomalaisia edelleen, vaikka se on pyörinyt radiossa jo 20 vuoden ajan viitenä päivänä viikossa. Ensimmäinen ohjelma kuultiin 3.3.1997.

Tuskin kukaan osasi arvata, kuinka suosituksi ohjelma osoittautuisi. Epäilijät pohtivat, riittääkö Raamattua systemaattisesti opettavalle ohjelmalle ylipäätään kuulijoita.

Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) tuottama ja kustantama Raamattu kannesta kanteen on pitkään ollut Radio Dein kuunnelluin ohjelma. Suomessa sitä lähettää myös Järviradio, minkä lisäksi opetusosuuksia voi kuunnella netissä ja mobiilisovelluksilla.

100 000–150 000 eri kuuntelijaa viikossa

– Viikoittain ohjelmaa kuuntelee varovaisen arvion mukaan 100 000–150 000 eri ihmistä. Mobiilisovellusta on ladattu yli 20 000 kertaa. Se kertoo, että ohjelmalla on iso merkitys kuuntelijoille, toteaa Sansan mediakehitysjohtaja Ilkka Kastepohja. Hän on ollut mukana ohjelman suunnittelu- ja kehitystyössä alusta asti.

Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa kuuntelevat eri kirkkokunnista ja taustoista tulevat, eri-ikäiset ihmiset:

– Kuuntelijapalautteen perusteella tiedämme, että kuuntelijoissa on poliitikkoja, professoreita, johtajia, televisiosta tuttuja sekä aivan tavallisia kansalaisia. Heitä yhdistää halu tuntea Raamatun Jumala ja kristinuskon sisältö, Ilkka Kastepohja sanoo.

Myös Radio Deihin tulee säännöllisesti kiittävää palautetta kuuntelijoilta, kertoo ohjelmajohtaja Kai Kortelainen:

– Raamattu kannesta kanteen on Radio Dein parikymmenvuotisen historian aikana toistaiseksi ainoa ohjelma, joka on yltänyt kaupallisten radiokanavien RadioAwards-yleisöäänestyksessä neljän eniten ääniä saaneen radio-ohjelman joukkoon. Äänestyksessä olivat mukana kaikkien maamme kaupallisten radiokanavien tuotannot, hän muistuttaa.

Yksi tuotantokausi koostuu yli 1400 ohjelmasta

Raamattu kannesta kanteen -ohjelmasarjan neljäs tuotantokausi pyörähti käyntiin joulukuussa 2015. Jokainen tuotantokausi kestää noin viisi vuotta ja koostuu 1434:stä puolen tunnin ohjelmasta, jota radioidaan viitenä päivänä viikossa. Ohjelmassa teologian lisensiaatti, diplomikielenkääntäjä Jukka Norvanto opettaa Raamattua lähes jae jakeelta, Uuden ja Vanhan testamentin kirjoja vuorotellen.

Ohjelmaa toimittaa ja juontaa Elina Tuohisto-Kokko, kun vakituinen toimittaja Elina Vaittinen on vanhempainvapaalla. Vuosina 1997–2013 ohjelmaa emännöi Inga-Lill Rajala.

Jokainen tuotantokausi on tuonut joitain uudistuksia, mutta raamattuopetukset ovat pysyneet ennallaan. Jukka Norvanto toimii nykyään Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysteologina. Elina Tuohisto-Kokko näkee ohjelman erityisluonteen näin:

– Selkeäsanainen Jukka Norvanto opettaa Raamattua jae jakeelta, ja tällöin tulee selitettyä myös vaikeat kohdat. Opetus on helposti ymmärrettävää ja puhe sopivan verkkaista. Koska ohjelmat tulevat ulos viitenä päivänä viikossa, edelliset opetukset eivät pääse unohtumaan ja opiskelusta voi tulla hyvällä tavalla osa arjen rutiinia.

Esikuvana vironkieliselle Piibel kaanest kaaneni -ohjelmalle

– Maailma ja teknologia ovat muuttuneet 20 vuoden aikana. Ohjelmat tehtiin alkuvuosina analogisena kelatekniikalla ja nykyään digitaalisena. Alussa ohjelmat radioitiin keskiaaltolähetyksinä Puolasta, nyt kahden laajasti Suomessa kuultavan radiokanavan kautta, Ilkka Kastepohja katsoo taaksepäin.

Sen lisäksi, että Raamattu kannesta kanteen sai vuonna 2014 finaalipaikan parhaan radio-ohjelman äänestyksessä, Kristillinen Medialiitto myönsi ohjelmalle ja Ilkka Kastepohjalle vuoden 2005 kristillinen mediateko -palkinnon.

Suomalainen ohjelma on ollut esikuvana myös vironkieliselle Piibel kaanest kaaneni -ohjelmalle. Norvannon raamattuopetukset on käännetty viroksi, ja ohjelmasarja on Virossakin jo toisella kierroksella.

Sansan tavoitteena on, että Raamattu kannesta kanteen tukee ja täydentää seurakuntien raamattuopetusta. Ohjelman kustantaminen on iso taloudellinen satsaus, sillä radiointi ja tuotanto maksavat noin 170 000 euroa vuodessa.

Juhlalähetys Radio Deissä 3.3. klo 20

20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Radio Deissä kuullaan 3.3.2017 kello 20–21.30 juhlalähetys, jossa ovat mukana radiopastori Jukka Norvanto, kaikki toimittaja-juontajat vuosien varrelta: Inga-Lill Rajala, Elina Vaittinen ja Elina Tuohisto-Kokko sekä Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamo. Ohjelman juontavat Sansan mediatuottaja Merja Kauppinen ja Ilkka Kastepohja. Ohjelmaa voi seurata suorana lähetyksenä myös Raamattu kannesta kanteen -ohjelman Facebook-seinällä.

Lisätietoa:
http://sansa.fi/rkk
http://sansa.fi
facebook.com/raamattukannestakanteen